VERSOVEIKKOJEN TIE
1. ALKUAJOISTA MYRSKYVUOSIIN
Verso puhkeaa esiin
1920-luvun loppupuoli ja 1930-luvun alku oli viriävän ja voimistuvan varhaisnuorisotyön aikaa Vapaakirkon piirissä. Merkkinä siitä oli mm. erityisen Varhaisnuorisoliiton perustaminen v. 1927 ja uusien työmuotojen etsiminen, joka v. 1929 johti ensimmäisten Verso-järjestöjen perustamiseen Tampereella.
Helsingissäkin heräsi uusi innostus poikatyöhön. Syksyllä v. 1930 sisustettiin eräs Annankatu l:n kellarihuone vaatimattomaksi kerhohuoneeksi poikia varten. Siellä kokoontumaan alkanut poikakerho kasvoi niin suureksi, että joulun aikaan v. 1931 se katsottiin parhaaksi jakaa kahtia ja perustaa erityinen suurempien poikien osasto. Osaston johtajaksi tuli Lemmitty Salmensaari.
Tämän ”suurten poikien kerhon” piirissä tuli pian esille ajatus toiminnan järjestämisestä partiotyön pohjalle. Ratkaiseva päätös tapahtui kerhon retkellä. joka pidettiin sunnuntaina 7 päivänä helmikuuta 1932. Siellä päätettiin L. Salmensaaren johdolla perustaa ”partiojärjestö” Helsingin Versoveikot. Mainitusta retkestä alkaa siis lippukuntamme historia.
Ensimmäisen vuoden toiminta
Entinen poikakerho kokoontui ensimmäiseen partiokokoukseensa torstaina 11. 2. 1932. Oli monenlaista uutta opittavaa ja pohdittavaa ja innostus oli suuri. Seuraavana torstaina jaettiin pojat kahteen vartioon ja vartiot saivat omat nimensä. Näin syntyivät lippukunnan ensimmäiset vartiot: Ahma- ja Ilvesvartiot.
Heti lippukunnan perustamisen jälkeen L. Salmensaari (Essa) veti työhön mukaan kerhotyössä toimineen Usko Waismaan, joka alkoi tutustua partiotyön salaisuuksiin ja tenttiä luokkamerkkisuorituksia Helsingin Sinisten Töölön osaston johtajille. Heti ensimmäisissä partiokokouksissa otettiin poikien kanssa puheeksi kysymys siitä. mihin liittoon perustettu lippukunta liittyisi. Perusteellisen pohdinnan jälkeen päätettiin liittyä Suomen N. M. K. Y:n Partioliittoon. Päätös kuvastaa myöskin poikien omaa käsitystä ja he olivat melkein kaikki ”Rööperin” asukkaita. Asianmukainen anomus tehtiin myöhemmin ja lippukunta tuli hyväksytyksi liiton jäseneksi. Hyväksyminen merkitsi Sinisten liiton johtajien taholta ennakkoluulotonta veljeskäden ojennusta ja toisten vakaumuksen kunnioittamista, mitä on syytä kiitollisuudella muistaa.
Partiokokous 25. 2. 1932 oli yllätyksellinen. Usko Waismaa (Vasu) oli touhunnut poikien kanssa ja ilta oli päättymäisillään. Äkkiä kuului koputus ovelta ja Essa astuu sisään. Reipas tervehdyshuuto johtajalle, minkä jälkeen Essa lyhyesti kertoo, että hänen on vielä samana iltana matkustettava ainakin vuoden kestävälle komennukselle Joensuuhun. Hän nimittää Vasun lippukunnan johtajaksi ja pujottaa oman pillinauhansa tämän kaulaan. Essan kehoitukseen: – Olkaa aina valmiit! – kajahtaa vastaus: Aina Valmiina! – ja niin on Essa lähtenyt. Ero tuli äkkiä, kuin salama kirkkaalta taivaalta.
Toiminta ja poikien koulutus partiolaisiksi jatkuu kuitenkin kiinteänä. Ensimmäisenä suorittaa III luokan merkin vartionjohtajaksi nimitetty Jaakko Railio ja pian hänen perässään toisen vartion johtaja Veijo Rahikainen. Sunnuntaina 27. 3. 1932 oli sitten lippukunnan ensimmäinen juhlatilaisuus. jossa viisi poikaa antoi partiolupauksensa. Helsinkiin käymään päässyt Essa oli juhlassa mukana Suomen lippua kantamassa.
Kevään kuluessa tilataan Partio-Aitasta lippukunnalle teltta ja valmistaudutaan jännittyneinä ensimmäiselle yöretkelle, joka on päätetty tehdä Korsoon Helluntaina 14-16. 5. 1932. Tätä retkeä muistelee Vasu seuraavasti:
”Helluntain aatto valkeni sateisena. Oli sovittu. että osa pojista lähtee retkelle polkupyörillä ja osa junalla. Junalla lähtevien kokoontumispaikkaan saapui vain Kille. Lähdimme kuitenkin asemalle uudenuutukaisen telttamme kanssa. Sateen vihmoessa talsimme sitten Korson asemalta kohti Jokivartta. Myöhemmin saapui polkupyöräjoukkokin perille ja niin meitä oli kahdeksan poikaa koolla. Ensimmäinen yö nukuttiin talossa. Helluntaiaamu valkeni kirkkaana ja pian oli telttakin pystyssä. Kauniina se siinä seisoi, kirkkaan vihreänä. Päivä kului touhuten ja leikkien ja ensimmäisestä iltanuotiostamme nautimme telttamme edustalla myöhään iltaan asti. Sen jälkeen seurasi ensimmäinen yöpyminen teltassamme. Oli kirkas tähtitaivas, lämmin päivä oli vaihtumassa pakkasyöksi. Vähän viileätä se nukkuminen oli, kun teltasta puuttui pohjakangas eikä vuode muutenkaan ollut kyllin hyvin pohjustettu. Kukapa sitä ensi kerralla niin hyvin osasi. Kun sitten aamulla puoli viiden aikaan sytyttelimme nuotiotalämpöä saadaksemme, huomasimme, että vesisanko teltan vieressä oli puolen sentin paksuisessa jäässä. Se oli Versoveikkojen ensimmäinen leiriyö 15/16. 5. 1932. Pakkasyötä seurasi, ihme kyllä, mitä ihanin hellepäivä. Teltassa oli pian kuuma kuin saunassa ja kalliolla sen edessä saimme ottaa auringonkylpyjä. Päivä kului tietenkin kuin lentäen ja iltapuolella oli haikein mielin todettava, että ensimmäinen kahden vuorokauden leirimme oli jätettävä mieluisten muistojen joukkoon.”
Mainittuun Helluntaileiriin päättyi kevään toiminta. Syyskuussa alkoi toiminta jälleen. Se keskittyi partiotaitojen opettelemiseen ja II luokan suoriruksiin. Monena sunnuntaiaamuna oli pojilla Seurasaaressa maamerkkikokeita ja jälkienseuraamisleikkejä. Huomiokyvyn kehittämisessä oli vielä paljon toivomisen varaa. Seurasaaren kentän kaakkoiskulmassa on hiidenkirnu, joka syksyllä oli täynnä vettä. Maamerkki osoitti. että kirje oli piiloitettuna kolmen askeleen päähän, mutta löytämättä se jäi melkein kaikilta. Se oli hiidenkirnun pohjalla pullossa, josta johti nuora veden pinnalla kelluvaan risuun.
Monien retkien määränpäänä oli syvä puronnotkelma kuusikkoisine rinteineen sillä alueella, joka nyt on jo jäänyt Maunulan asutuksen jalkoihin. Silloin se oli vielä retkimaastoa, jossa rauhassa saatiin keittää II luokan suoritukset, leikkiä huimia lipunryöstöleikkejä. kuivata ojaan tipahtaneitten vaatteita nuotiolla ja nauttia luonnon rauhasta ja lintujen laulusta.
Syyskauden vilkkaan toiminnan jälkeen suorittivat molemmat vartionjohtajat Jaska ja Jove II luokan merkin 14.12.1932. Lippukunnan ensimmäisen vuositaipaleen työ oli siten saatettu onnelliseen päätökseen.
Toiminta keskeytyy
Lippukunnan ripeästi alkanut toiminta jatkui vuoden 1933 kevätpuolella. Jokin luokkamerkkisuoritus voitiin silloin merkitä kirjoihin, mutta vartioiden toiminta jäi jollakin tavalla heikommaksi kuin syksyllä. Ehkä siihen osaltaa vaikutti se. että Vasulla oli lopputentit menossa ja toista johtajaa ei ollut. ja kun Vasu syksyllä ei enää palannut takaisin Helsinkiin nukahti nuori lippukunta johtajan puutteessa. Innokkaimmat pojista siirtyivät jatkamaan partiopolkuaan naapurilippukunnan Kalevan Poikien riveissä. Näytti siltä, että Lippukuntapienokaisen ensi askeleet olisivat päättyneet tähän.
Lippukunnan henkiinherääminen
Työ poikakerhon piirissä oli jatkunut Annankatu l:ssä myös talvikauden 1933-1934 aikanakin. Kesällä v. 1934 heräsi muutamissa kerhonjohtajissa ajatus partiotyön uudelleen aloittamisesta. Innostavana kipinänä oli ollut Lauttasaaressa pidetty kansainvälinen partioleiri, johon he olivat tutustuneet. Kun L. Salmensaari oli muuttanut takaisin Helsinkiin, oli luonnollista, että käännyttiin hänen puoleensa uusien työntekijäin kouluttamisasiassa. Neuvottelun tuloksena päätettiin Versoveikkojen toiminta aloittaa uudelleen Essan johtamalla vartionjohtajakurssilla. Kurssi aloitti toimintansa 3. 9. 1934 ja siten oli lippukunta herännyt vähän toista vuotta kestäneestä unestaan.
Perustetussa Essan johtamassa Tikkavartiossa olivat mukana Samuel Pekkanen (Sami). Hugo Liimatainen (Huki), Eino Lehtimäki (Eikka), Olavi Lehto (Ola) sekä Juho Korpi. Vartion kouluttamisessa avusti Essaa Helsingissä talvet opiskelemassa ollut Tampereen Poika-Versojen partiojohtaja Pertti Ranta (Pere). Tiiviin, kahdeksan viikkoa kestäneen toiminnan jälkeen antoivat 21. 10. 1934 partiolupauksensa Sami. Huki, Eikka ja Ola. Tässä juhlallisessa tilaisuudessa olivat läsnä Essan lisäksi tunnetut partiomiehet Brigadis ja Ilveskissa, joista ensiksi mainittu samalla esitteli hienoja rakennelmiaan ja sidoksiaan. Mainitun koulutusvaiheen jälkeen Sami nimitettiin lippukunnan johtajaksi. Tikkavartion työskentely jatkui edelleen seuraavan vuoden puolellakin päämääränä johtajien koulutus. Päiväkirjamerkinnän mukaan oli vartiolla helmikuussa 1935 mm. ”Soittokunnan harjoitus”.
Uusia vartioita perustetaan
Uusia poikiaa lettiin lippukuntaan ottaa joulukuussa v. 1934 sekä seuraavan vuoden alussa. Ensimmäisten joukkoon kuuluivat mm. Erkki Ailio ja Raimo Kajo. Perustettiin kaksi alokasvartiota: Karhu- ja Ahmavartiot. Edellisen johtajaksi tuli Sami ja jälkimmäisen Huki.
Helluntaina 8-10. 6. 1935 piti lippukunta leirin Lauttasaaressa, ”jonne pääsee laivalla ja moottorilla”. Leirillä olivat Essa, Sami, Ola, Huki ja Eikka sekä Karhuvartion pojat. Varhaisnuoriso-lehden toimittaja O. Palsa vieraili leirillä ja antoi lehtensä numerossa 6-7/1935 leiristä seuraavan humoristisen kuvauksen:
”Pöytäkirja” Lauttasaaren Helluntaileiriltä.
1§
”Jokaisella hyvin järjestetyllä leirillä on huolellisesti laadittu päiväjärjestys. Se alkaa herätyksellä klo 7 aamulla.”
2§
Klo 7. 30. Kuorsausta kuuluu joka teltasta.
3§
Klo 7.40. Kärpänen lentää leirinjohtajan nenänpäähän. Tämä herää vahingossa.
4§
Telttatarkastus siirtyy epämääräiseen tulevaisuuteen, sillä kuorsaus jatkuu.
5§
”Ylös pojat. Pojat kääntävät kylkeään ja vetävät huovan korviinsa jat- kaen käytännöllistä leiriharjoitustaan.
6§
Leirinjohtaja keittää primuksella puuroa. Sen valmistuttua avautuvat telttailijain silmät kuin komennuksesta ja viisi pörröistä päätä työntyy esiin teltan oviaukosta.
7§
Järjestönjohtaja suunnittelee astiain pesukonetta, mutta epäonnistuu ja joutuu pesemään astiat tavalliseen tapaan. Pojat seisovat vieressä ja antavat hyviä neuvoja.
8§
Auringonkylpyjä ja kalajuttuja.
9§
Kokin virkaa hoitava leirinjohtaja ilmoittaa aamiaisen olevan valmiin. Todetaan, että se on myöhästynyt puolitoistatuntia päiväjärjestykseen merkitystä ajasta. Tätä paheksutaan, mutta kalasoppaa kiitetään. Essa on kiitollinen kiitoksista.
10§
Haa. Aamiaisen jälkeen pitäisi olla teetä, mutta todetaankin muka kummastuneina, että tee on muuttunut kahviksi. järjestönjohtaja on tätä paheksuvinaan, samalla kun kolmannen kerran täyttää valtavan mukinsa, mutta Huki näyttää leirimenoja esittävän laskun, johon on järjestönjohtajan omalla käsialalla merkitty: kahvia 1/4 kg. Pannu tyhjennettiin – juomalla. Tähän saatiin tehokasta apua Varhaisnuorison toimittajalta. joka oli tällä välin saapunut leirille kiiltonahkakengät jalassa.
11§
Meidät valokuvataan. Valokuvaajan pyynnöstä olemme iloisen ja ystävällisen näköisiä.
12§
Teemme moottorivenematkan merelle selälliselle. Essa ja Ossi soutavat Hukin tehdessä epätoivoisia yrityksiä lakkoilevan moottorin ääressä. Epäuskoisina kuullaan, että sama moottori on joskus käynyt. Eino ehdottaakin, että moottori irroitettaisiin ja heitettäisiin mereen, jotta se kävisi pohjassa.
13§
Kun ei enää jakseta soutaa, heitetään ankkuri mereen ja aloitetaan suuri kalastuskilpallu. Päätetään, että jokaisesta kalasta, joka saadaan veneeseen, annetaan 1 piste ja kalasta. joka saadaan veneen viereen, puoli pistettä. Koko saalis päätetään lisäksi jalomielisesti lahjoittaa Varhaisnuorison toimitukselle. Syöttiä koukkuun pantaessa varoittelee Huki olemaan syötteihin nähden säästäväinen, niitä kun ei ole kuin 10. 000 kpl. Samalla hän julistaa oltavan seudun parhaalla kalapaikalla.
14§
Kaksi tuntia myöhermnin julistetaan kilpailu päättyneeksi ja tulos on seuraava: Huki 21/2 kalaa jaEssa 1/2 kalaa (eli pistettä). Lisäksi oli Einon koukkua joku kerran nykäissyt. Koko saalis lahjoitettiin ennakolta tehdyn päätöksen mukaan Varhaisnuorison toimittajalle, joka tuli tästä hyvin liikutetuksi.
15§
Leirin päättäjäispäivällisen väittää kokkina toiminut Sami-pastori olleen ihanan, valtavan ja suuremmoisen.
Syksyn 1935 toiminta kertoo poikien innokkaasta mukana olosta. Joulujuhla, johon vartiopäiväkirjan mukaan ”kaikki osanottajat olivat tyytyväisiä”, pidettiin 18.12.1935.
Mutta kertoopa Tikkavartion päiväkirja muustakin mielenkiintoisesta. 5.12. 1935 päivätystä merkinnästä lainaamme seuraavan kuvauksen:
”Tänään on Kaasuliiton järjestämä sota kautta maamme, johon partiolaisetkin ottavat osaa. Hyökkäys tapahtuu klo 19. Valot sammuvat kaupungilla, Valonheittäjät toimivat. Tykit ja kuularuiskut pauhaavat ja vihollisten lentokoneista pudotetaan pommeja. Kuolleet ja haavoittuneet viedään pois ja tulipalot sammutetaan. Helsingin kahdeksan sinisen järjestön osanottamista edellä mainittuun eivät kaikki hyväksyneet. – Toivottavasti kaasunaamarit tämän kaiken jälkeen menivät hyvin kaupan.”
Sudenpentutyö aloitetaan
Lippukunnanvuosikokous 14.1. 1936 kertoo, että toiminnassa olivat edelleen Karhuvartio, johtajana Sami ja apulaisjohtajana Kajo sekä Ahmavartio, johtajana Huki ja apulaisjohtajana Ailio. Uutena työmuotona päätettiin aloittaa sudenpentutyö pienempien poikien keskuudessa. U. Waismaa oli Helsingistä poissa ollessaan toiminut Tampereen Poika-Versoissa sudenpentuakelana. Vuoden 1935 lopussa hän oli muuttanut takaisin Helsinkiin. Sudenpentulauma annettiin siis hänen johtoonsa ja apulaiseksi hänelle tuli Ola. Työ aloitettiin vain muutaman pojan parissa, mutta vähitellen lauma kasvoi.
Reippaita otteita
Sudenpentutyön aloittamisen lisäksi kertovat vuoden 1936 aikakirjat muutamista reippaasta otteista. Varhaisnuoriso-lehden numerossa 4/36 kerrotaan, että ”Helsingin Versoveikot soittivat äskettäin Suomen Yleisradiossa”. Kysymyksessä oli huuliharppuorkesteri, jonka harjoittelu oli aloitettu jo vuotta aikaisemmin. Neuvottelunuotio No 3/36 kertoo puolestaan, että Kultaranta-leirikuume oli Versoveikoissa 100 %. Se merkitsi, että lippukunnaii kaikki pojat osallistuivat säästötoimintaan kerätäkseen itselleen leirimaksun Kultaraiitaleiriä varten. Kultarantaleirikerholaisia oli lippukunnassa Ii ja saman vahvuisena osallistui lippukunta Yriönpäiväparaatiin. Näin mieslukuisena ei lippukunta kuitenkaan päässyt lähtemään Kultarantaleirille, joka oli N. M. K. Y:n partioliiton järjestämä kansainvälinen leiri Naantalin lähellä. Lippukunnan vahvuus leirillä oli 4 poikaa ja 2 johtajaa.
Syksy 1936 näkee uuden vartion, Saukkovartion syntymisen. Se saa johtajakseen aikaisemmin Auran Tähtipojissa toimineen Aatos Luotosen. Hänen toimittamanaan alkaa ilmestyä vartion oma lehti ”Saukko”. Vuoden viimeisessä numerossa toimittaja toteaa: ”Lehteä ovat avustaneet kiitettävästi: Einola, Hollming, Saartoniemi; tyydyttävästi: Backberg, Ailio; huonosti, elikkä eivät ole avustaneet ollenkaan: Bergman, Tischler ja tietysti Kajo”. Siitä näkyykin Saukkovartion kokoonpano vuoden 1936 lopussa.
Syksyllä 1936 tulee mukaan uutena johtajana K. Salmensaari (Kri). Poikien koulutuksessa antaa edelleen apuaan Tampereen Poikaversojen Pere, joka kesällä 1936 suoritti Gilwell-kurssin käytännöllisen osan. Vuoden lopulla oli lippukunnassa III luokan suorittaneita partiopoikaa 27, lisäksi alokkaat ja sudenpennut.
Lippukunta saa oman lipun
’Saukon’ ensimmäinen numero vuonna 1937 kirjoittaa uutispalstallaan: Helsingin Versoveikkojen juhla lähestyy. Tarkastaja lähestyy. Hiihtoloma lähestyy. Kaikki lähestyy. Huh.” Tämä oli merkkinä siitä, että vartioissakin hyvin tunnettiin Versoveikkojen ”suurjuhlan” valmistelujen tärkeys. Koko kevättalven toiminta keskittyi ja tähtäsi juhlaan, jossa lippukunta oli saava oman lipun.
Lipun piirsi ja suunnitteli arkkitehtiylioppilas Sirkku Salmensaari. Lippu on väriltään kauniin tummansininen. Sen yläosassa on keskellä kullanvärinen partiolilja. Lipun alaosassa on meren aaltoja kuvaavia viivoja, jotka viittaavat Uudenmaan vaakunaan, samoin kuin lipun pohjavärikin. Lipun halkaisee sen kummallakin puolella suuri hopeanvärinen V-kirjain. Paitsi Versoveikkojen alkukirjainta, se kuvaa myös sitä, että Versoveikot kuuluivat Vapaakirkon Varhaisnuorisoliittoon. Lipun yläosassa on lisäksi pienempiä ja isompia tähtiä. Ne kuvaavat partiopoikaa ja partiojohtajia, joiden tulee olla valontuikkeena pimeässä maailmassa.
Lipun kankaan hankkivat Sami ja Kri. Sen ompelutyön suorittivat rouvat Iida Salmensaari ja Elin Pekkanen.
Juhla, jossa lippu vihittiin, pidettiin Vapaakirkossa lauantaina 24 päivänä huhtikuuta 1937. Tilaisuuteen oli painettu pääsylippuja, joiden hinta oli 3 markkaa. Alkusoiton jälkeen marssi lippukunta täysilukuisena sisälle. Yhteislaulua ja tervehdyssanoja seurasi välittömästi lipun vihkiminen. Sen toimitti K. Salmensaari, joka samana keväänä oli valittu lippukunnan johtajaksi Samin tilalle. Sitten oli poikien vuoro esittää otteita vartiopäiväkirjoista sekä erilaisia partiotaitoja. Juhlapuheen aiheesta: ”Kristillisen partiotyön päämäärä” piti U. Waismaa. Seuraavassa eräitä ajatuksia puheesta:
”Jeesus sellaisena kuin hän täällä opetuslastensa parissa vaelsi ja vaikutti on kristitylle seuraamisen arvoinen esikuva. Mutta onko Jeesuksella poikana, nuorukaisella Jeesuksella, pojalle jotain annettavaa? Jeesus täydessä miehuudessaan saattaa ehkä tuntua pojan mielestä liian korkealta päämäärältä. Olisi varmaan pojan elämänsykintään paremmin soveltuvaa nähdä ensin nuorukainen Jeesus esikuvanaan ja kasvaa sitten seuraamaan miesten miestä Jeesusta Kristusta. joka Pietarille kerran lausui ja joka jokaiselle tahtoo lausua: Seuraa minua. – Luukkaan evankeliumissa on jae: ”Ja Jeesus varttui viisaudessa, iässä ja armossa Jumalan ja ihmisten edessä.” Siinä oli kolmenlaista varttumista. Jeesus kehittyi henkisesti ja älyllisesti, hän kasvoi viisaudessa. Hän kasvoi ruumiiltaan sopusuhtaiseksi, reippaaksi nuorukaiseksi – varttui iässä ja kolmanneksi hän kehittyi hengellisesta – varttui armossa. Kaikki tämä varttuminen tapahtui Jumalan ja ihmisten edessä. Jumala antoi sille siunauksensa.
Tällainen viisaudessa, iässä ja armossa varttuva nuorukainen oli Jeesus. Eikö hän kelpaisi pojillemme, nykyajan nuorukaisille, esikuvaksi ja seuraamisen arvoiseksi ihanteeksi. Kelpaa, totisesti kelpaa. Voitaisiinko parempaa arvostelua lausua kenestäkään nuorukaisesta kuin tämä: ”Hän varttuu viisaudessa, iässä ja armossa Jumalan ja ihmisten edessä”. Tuskin. Se on lyhyt ja ytimekäs, mutta niin paljon puhuva. Siinä on ohjelmamme lausuttuna jo parituhatta vuotta sitten. Se on laaja ohjelma, mutta sen vuoksi emme saa sitä pelätä. Se on paljon vaativa. mutta myös paljon antava ohjelma. Se on seuraamisen arvoinen.
Toiminta jatkuu
Vuoden 1937 syyskuussa saadaan toimintaan mukaan Pauli Viimaranta (Viima), joka aikaisemmin oli ollut Porin Nuotiopojissa. Hänen johdollaan syntyy uusi vartio Kotkavartio. Se toimii erittäin innostuneesti ja menestyksellä. Seuraavana keväänä pidetty vartionjohtajakurssi antaa mahdollisuuden uusien vartioiden perustamiseen. Poikia on tulossa runsaasti mukaan. Haukka ja Ilvesvartiot pääsevät näin hyvään alkuun, mutta entinen Saukkovartio sitävastoin hajoaa. Kesän 1938 leiripaikkana oli Otsolahteen pistäytyvä niemeke Westendissä.
Kevät 1939 näkee Oravavartion syntymisen Teo Vanhasen johdolla. Opiskelunsa päätyttyä Viima joutuu jättämään lippukunnan 31. 5.1939. Hän lahjoitti lippukunnalle pronssisen kotkapatsaan kiertopalkinnoksi vartioitten välisiin urheilukilpailuihin.
Vuoden merkkitapaus oli lippukunnan osallistuminen Vapaakirkon Varhaisnuorisoliiton liittoleirille Karkussa. Syksyn 1939 toiminta jäi hajanaiseksi. Y. H. vei johtajat ja sitten alkanut talvisota piti toiminnan lamassa. Heti sodan päätyttyä koottiin pojat jälleen ja jo keväällä 1940 oli lippukunnalla hiihtokilpailut Westendissä.
Välirauhan ja jatkosodan aika
Syksyn 1940 toiminta alkoi pienellä viikonloppuleirillä Westendissä Samin palstalla. Yksi teltallinen poikia oli mukana. Huomiota herättivät sotasaaliina saadut venäläiset merkinantoliput, joita kokeiltiin ahkerasti. Vuoden 1941 alussa perustettiin uudelleen Saukkovartio. jonka johtajaksi tuli Urho Sarjaluoto (Urkki), entisen Ilvesvartion poikia. Myöhemmin samana vuotena heräsi henkiin Ahmavartio, johtajana Tuure Honkimaa (Tuho). Mainittujen vartionjohtajien ansiota oli, ettei lippukunnan työ kokonaan pysähtynyt silloin kun johtajat uuden sodan puhjettua jälleen joutuivat pois kaupungista. Seuraavan vuoden lopulla syntyy vielä Majavavartio, joka saa johtajakseen lippukuntaan syksyllä 1940 sudenpentuna mukaan tulleen Erkki Luukan (Eki).
Sudenpentulauma toimi 12 pojan suuruisena syksyllä 1940 Vasun johdolla, samoin kevään 1941. Sodan aikana hoiteli laumaa ainakin puolen vuoden ajan Olavi Lehto.
10-vuotisjuhlaansa vietti lippukunta vaatimattomissa puitteissa 14. 2. 1942 useimpien johtajien ollessa sotahommissa. Poikien vanhempia oli saatu mukaan juhlaan, jossa Sami esitti katsauksen lippukunnan toimintaan. Lopuksi hän lausui: ”Versoveikkojen toiminta on aina pyrkinyt siihen, että siihen kuuluvista pojista tulisi ennen kaikkea Jumalaa pelkääväisiä ja isänmaataan rakastavia kansalaisia. Tähän mennessä on lippukuntaan kuulunut noin 200 poikaa. Useimmat heistä seisovat tänä hetkenä isänmaan vartiossa. Lippukuntamme riveistä on kaatunut Eino Leinonen ja tapaturmaisesti menettänyt henkensä Raimo Seitava.”
Juhlapäivän jälkeisenä sunnuntaina pidettiin lippukunnan hiihtokilpailut Lauttasaaressa. Niiden tulosluettelossa olivat seuraavat nimet alkupäässä: A. Kovanen, P. Gustavson, E. Luukka, K. Raitasalo ja R. Makkonen.
Vuonna 1942 sai lippukuntamme jäsen ensi kertaa Mannerheim-soljen. Saajana oli tietenkin Urkki.
Vaikka sotaa yhä kesti, järjesti Lippukunta heinäkuussa 1943 työleirin Santalan kartanoon lähelle Hankoa takaisin vallatulle alueelle. Kymmenen pojan vahvuisena siellä työskenneltiin Krin ja Urkin johdolla. Pojilla oli paljon mielenkiintoista nähtävää: juoksuhaudat korsut ja kk. pesäkkeet sekä kaikenlainen romu, jota metsä oli täynnänsä.
Viimeisen sotatalven toiminnasta ei ole paljon tietoja saatavissa. Johtajavoimat olivat yhä vähentyneet, sillä Tuho joutui sotapalvelukseen keväällä 1943 ja Urkki syyskuussa samana vuotena. Tämän vuoksi oli toiminta jokseenkin lamassa rauhan solmiamiseen saakka. 2.
2. SOTAVUOSIEN JÄLKEINEN TIE
Uusi työjako
Sodan päätyttyä alettiin poikia jälleen koota niin pian kuin mahdollista. Vireämpään vauhtiin pääsi toiminta kuitenkin vasta marras-joulukuussa 1944. Lippukunnan lehti Lepattava Liekki ilmestyi ensi kertaa monistettuna sekä marras- että joulukuussa. Toimituksen oli Urkki ottanut huolekseen. Mainittujen kahden numeronsa perusteella Lepattava Liekki voitti talvipäivillä Tampereella tammikuussa 1945 ensimmäisen palkinnon monistettujen lehtien kilpailussa. Lippukunnan kokoojana ja tiedoitusvälineenä tuli lehdellä olemaan suuri merkitys.
Mainittakoon, että itsenäisyyspäivänä 1944 sai lippukunnan jäsen vj. Erkki Luukka Mannerheim-soljen. Poikkeuksellisesti toimitettiin solkien jako tällä kertaa Hietaniemen sankarihaudoilla, jonne Helsingin partiopoikapiiri oli ensin laskenut seppeleen.
Kevätkausi 1945 toimittiin väestönsuojassa, sillä partiokellarikolomme oli joutunut väliaikaisesti palvelemaan muita tarkoituksia. Lippukunnan johdosta vastasivat edelleen Kri ja Sami, apunaan Urkki ja Tuho. Vartioita toimi kolme, johtajinaan Eki, Voitto ja Iku. Vuoden pysähdyksissä ollut kolkkatyö aloitettiin uudelleen Vasun johdolla. Vartiokokousten siirtyminen talon väestönsuojaan toi mukanaan uuden, vähän epätavallisen toimintamuodon: rottien jahtaamisen, joita siellä oli runsaasti sota-ajan jäljiltä. Kevään toimintaan kuuluivat myös hiihtokilpailut sekä pesäpalloharjoitukset. Kesäleirille kokoonnuttiin Karhusaareen, kuten siitä on erikseen kerrottu. Kesällä sai vj. Eki tilaisuuden päästä leirille Ruotsiin, Kristinehamniin. Pääseminen sodanjälkeisistä vaikeista olosuhteista kaiken runsauden ja yltäkylläisyyden ihmemaahan muodostui tietenkin elämykseksi, josta Eki takaisin palattuaan teki toisille selkoa.
Partiopoikapiirin järjestämille kursseille osallistui useita poikia. Vartionjohtajakurssilla oli 3 poikaa, mikä olikin hyvä asia, sillä uusien vartioiden perustaminen kävi pian välttämättömäksi.
Uusi vuosi 1946 alkoi hyvissä merkeissä. Partiopoikien talvipäivillä Raumalla voitti lehtemme Lepattava Liekki jo toisen kerran I palkinnon monistettujen lehtien sarjassa. Talvipäivillä edustivat lippukuntaa Urkki ja Kalevi Oittinen (Kale), joka edellisen vuoden aikana oli tullut mukaan ja joka 1946 otti vastaari lippukunnan sihteerin tehtävät Urkilta.
Kova jääpallo-ottelu suoritettiin 11. 2. 46 Messuhallin kentällä Majava- ja Ilvesvartioitten välillä, ensiksi mainittu vartio haastajana. Reportteri Pave kertoo siitä Lepattavan Liekin palstoilla mm. seuraavaa: ”Peli alkoi ja Majavien maalissa komeili tunnettu pelaaja Omo. Keskustassa nähtiin Eki ja Pena. IIvesten puolella olivat sellaiset kuuluisuudet kuin Iku ja Antti, maalissa Masa. Heti alkupuolella teki Eki maalin ja puoliajan jälkeen johtivat Majavat jo 3-1. Huomattiin, että Majavat ovat selvästi parempia, mutta se vain lisäsi Ilvesten taisteluintoa. Maali toisensa jälkeen tehtiin kuitenkin. Vihdoin pilli soi ja Majavat olivat voittaneet 9-1. Majavat poistuivat kentältä onnitellen toisiaan. Mutta eipä silti vihoiteltu Ilvestenkään joukossa, sillä sellainen ei sovi kunnon PARTIOLAISILLE.”
Lippukunnan hiihtokilpailut pidettiin 17. 3. 1946 Lehtisaaressa. Voiton vei Ahmavartion Kauko Simonen.
Kevään vilkkaasta toiminnasta mainittakoon vielä seuraavaa: Metsänistutusretkellä oli mukana 6 poikaa. 6.4.46 järjesti lippukunta oman juhlan Vapaakirkkoon. Ohjelma oli monipuolinen Ja lippukunta sai juhlan avulla varoja kesätoimintaansa varten. Viiman lahjoittamasta kiertopalkinnosta kilpailivat vartiot 23. 5. Kilpallulajeina olivat: 60 m. juoksu, kolmiloikka, pituushyppy ja kuulantyöntö. Ylivoimaiseksi voittajaksi selvisi Majavavartio. Suunnistamiskilpailut Westendin maastossa voitti sensijaan Ilveksien Raimo Heino. Yrjönpäivän paraatia kuvaa Ilvesvartion päiväkirja humoristisesti: ”Kokoonnuttiin kämpälle. Kaikkiaan tuli kundeja aika paljon. Sitten tuli Sami horjuen mitalien painosta. Eki antoi hänelle nuhteet puolueellisuudesta ja neuvoi Samia laittamaan osan mitaleja toiselle puolelle rintaa, että olkapäät pysyisivät samalla tasolla. Sitten lähdettiin. Kaisaniemessä mentiin sinne loppupäähän ja talsittiin Suurtorille. Lopuksi marssittiin Paasikiven ohi ja viimeksi saimme raahata risat kenkämme Johanneksen kirkkoon.
Vartioitten toiminta on yleensä kesäisin pysähdyksissä, kun pojat hajaantuvat eri tahoille kesänviettoon. Kesällä 19.46 pidettiin toimintaa kuitenkin yllä erityisen kesävartion muodossa, joka retkeili ahkerasti mm. Karhusaaressa. Kesäleiristä Santalassa on kerrottu toisaalla.
Työ laajenee Puistolaan
Jo kevään viimeisinä päivinä perustettiin uusi vartio Hirvivartio. Sen toirnintapaikaksi ei ei tullut partiokellarimme kaupungissa, vaan ullakkohuone Nummelinin talossa Puistolassa. Vartion sai johtoonsa Matti Nummelin (Masa). joka ripein ottein piti kesänkin aikana vartionsa koossa ja toiminnassa. Näin sai alkunsa työn laajentuminen esikaupunkialueelle, jota sittemmin on yhä jatkunut. Vuosi 1946 ei ehtinyt vielä päättyäkään, kun Puistolaan jo perustettiin 3.12. myös Kärppäkerho, johtajana Reijo Korhonen (Reiska).
Ilvesvartio hajosi kesän aikana ja lokakuussa perustettiin sen tilalle Ahmavartio, joka näin ollen heräsi uudelleen henkiin, pirteänä johtajanaan Antti Hanelius (Antti) entisestä Ilvesvartiosta. Uusi vartio kunnostautui 17. 11. 46 pidetyssä Tunne kaupunkisi-kilpailussa.. Kilpailuun otti osaa yli 200 vartiota ja Ahmavartiomme tuli toiseksi pistemäärällä 159, parhaan vartion saadessa 162 pistettä. Majavavartiomme oli 99:s.
Syksyllä 1946 tapahtui lippukunnassa johtajan vaihdos. Kymmenisen vuotta mukana ollut Kri joutui muuttamaan Santalaan kansanopiston johtajan tehtäviin. Hänen mukanaan poistuu riveistä myös Sami Santalaan. Lepattava Liekki lausuu Krille muistosanoiksi: ”Kri, Sinä, joka lähdit pois. Sinä olit johtajamme, lippukuntamme suuri selkäranka, jonka apua tarvitsimme, Sinä olit neuvonantajamme, kun neuvoa tarvittiin. Sinä matkustit sinne, missä Hangon silmä sinua katselee, sinne missä uljaat miehet Riilahdella taistelivat, sinne, missä meri vilpoisasti huuhtelee rantoja ja hongat huokuen laulavat. – Älä unohda meitä. Kiitos toiminnastasi hyväksemme. Kiitos, Kiitos, Kiitos!”
Krin lähdettyä uskottiin lippukunnan johto Vasulle, joka siis 13 vuoden jälkeen uudelleen joutui lippukunnan johtajan paikalle.
Vuoden päättyessä oli lippukunnan jäsenmäärä 47, joista 8 oli kolkkapoikia, 35 partiopoikaa ja 3 johtajia. Partiopojista oli I luokan suorittaneita 2, II luokan 8 ja III luokan 15. Taitomerkkejä oli suoritettu 13 kpl. Niiden joukossa olivat ensiapu-, filatelisti-, liikenne-, metsänhoito- ja uimamerkit.
Uuteen vuoteen 1947 lähdettiin siis neljän vartiön ja yhden kolkkaparven voimalla. Mutta ei kestänyt kauaakaan ennenkuin vilkkaasti toimiva Puistolan joukkueemme sai piiriinsä uuden vartion, nimeltään Näätävartio. Johtajaksi siihen siirtyi Hirvivartiosta Raimo Heino (Heiski). Kevään toimintaan kuului mm. jääpallo-ottelu Puistolassa, samoin hiihtokilpailut, joiden tulosjärjestys oli: Kärpät, Näädät, Hirvet, Ahmat ja Majavat. Neliottelut Kotka-patsaasta puolestaan osoitti seuraavaa paremmuusjärjestystä: Majavat, Kärpät ja Näädät.
Kesällä 1947 pidettiin Ranskassa Moissonissa partiopoikien kansainvälinen suurleiri n. s. Rauhan Jamboree. Yksi niistä 16:sta onnellisesta. jotka pääsivät Suomesta mukaan oli Gunnar Varakas (Kunnu) Ahmavartiosta. Pariisissa käynnistään Kunnu kertoilee Lepattavassa Liekissä näin:
”Kuljimme taas eteenpäin kunnes saavuimme Eiffeltornin juurelle. Toljottelimme sen korkeutta kunnes joku neropatti keksi, että menisimme ylös. Lunastimme lipun ja kävelimme Stadionin huipun korkeudelle. Siellä oli tasanne jolla mm. ravintola. Täältä ostimme toisen lipun ja samalla minä ostin postikortin. Lähdimme jälleen kapuamaan ja päästyämme seuraavalle tasanteelle olimme kaksi kertaa korkeammalla kuin Stadionin huippu. Täältä ostin postimerkit korttiini sekä lipun hissiin. Tässä hississä kirjoitin kortin sen mennessä hyvää vauhtia ylös. Noin 240 m. kohdalla vaihdoimme hissiä ja kiinnitin postimerkit ja vihdoin ylös päästyämme oli kortti valmis postitettavaksi.”
Kesäleiristä Paksalossa on kerrottu muussa yhteydessä. Se toi mukaan lippukunnan työhön Arvo Halttusen (Arkin), joka syksyllä otti johtoonsa Puistolan joukkueen. Tämä joukkue sai uuden kokoontumispaikan Puistolan kansakoululta. Kellarihuone kunnostettiin talkoovoimin ja oli se jonkin aikaa myös Tapiolan tyttöjen käytössä. Mainitun lippukunnan kanssa yhdessä järjestettiin 23. 11. 47. Puistolan kansakoululle yleisöjuhla hyvällä menestyksellä. Työ Puistolassa kehittyi edelleen siten, että siellä alkoi toimia lippukunnan II kolkkaparvi. Parven johtajiksi tulivat Eva Minkkinen (Pelle) Tapiolan tytöistä ja Anneli Rouhia (Nanne) Kalliokiipijöistä. Nannen läsnäoloa ensi kertaa lippukunnan kokouksessa 30. 10. 47 ihmettelee Ahmavartion päiväkirja näin: ”Esiteltiin uusi jäsen Nanne. Hän on siitä merkillinen, että hän on lippukunnan ensimmäinen hametta kantava jäsen, kolkka parat.”
Vartionjohtajakurssin I osan suorittivat ennen joulua Reijo Korhonen, Raimo Heino, Osmo Kontio, Gunnar Varakas ja Asko Myllys.
Lyhyen läpileikkauksen toiminnasta antavat seuraavat tiedot Kärppävartiosta vuodelta 1947: vartion vahvuus 1+10, vartiokokouksia 39, retkiä 6, erilaisia kilpailuja 4, jääpalloharjoituksia 3, urheiluharjoituksia 2, rahaa kassassa vuoden lopussa mk 202:60.
Vaeltajatoiminta alkaa
Vuoden alkupäivinä 1948 alkoi kaupungissa toimia uusi vartio – Nallevartio, jonka johtajaksi tuli Kari-Erik Ström (Eki). Vartio alkoi julkaista omaa kirjoitettua lehteä ja toimia muutenkin pirteästi. Kevään toimintakilpailussa uusi vartio sijoittautui toiselle tilalle Kärppien viedessä voiton. Urheiluneliottelussa isännöi tällä kertaa Näätävartio, seuraavina Majavat ja Kärpät.
Lippukunta järjesti Partiojuhlan Arkadian Yhteislyseolla 4.4.48 saadakseen varoja leiritoimintaan. Tulopuoli juhlasta jäi kuitenkin melko vaatimattomaksi. Yrjönpäiväparaatiin osallistuttiin 48 pojan vahvuisena. Merkkitapaus oli 1 Ik:n Mannerheim-soljen antaminen vj. Erkki Luukalle, joka on toiminut viisi vuotta Majavavartion johtajana.
Kesällä otettiin osaa Vierumäen suurleirille 10 miehen voimalla.
Syksy 1948 toi muassaan useita muutoksia. Lippukuntaan perustetaan vaeltajaosasto, johon siirtyy useita vanhempia poikia. Tämän johdosta hajosi ja loppui Kärppä- ja Hirvivartioiden toiminta Puistolassa. Vaeltajakillan johdon ottivat käsiinsä lippukunnan entiset jäsenet Harri Holmikari (Hara) ja Aatos Luotonen (Toto). Kilta kasvoi kuuden pojan vahvuiseksi ja toimi vilkkaasti. Syksyllä vaeltajat kävivät tutustumassa mm. sosiaalimuseoon, Vakuutusyhtiö Kalevaan, valtion puhelinkeskukseen, yleisradioon ja sähkölaitokseen. Retket kuuluivat myös vaeltajien ohjelmaan. Eräästä yöretkestä kertoilee Hara: ”Kun kokoonnuimme satoi kuin saavista kaataen. Tästä huolimatta hyppäsimme autoon. Päätepysäkille saavuttuamme satoi edelleen melkoisesti ja pimeätä oli kuin säkissä. Perille löydettiin kaikesta huolimatta eikä sitten enää ollut mitään hätää.”
Kun Ahmavartion johtaja Hanekin oli liittynyt vaeltajiin, tapahtui vartiossa johtajan vaihdos. Toisen nauhan taskunsa reunaan sai ommella Seppo Hilden. Hän ottikin tehtävänsä vakavasti, mitä kuvaavat päiväkirjan sanat: ”Johto on vaihtunut minun tukeviin kouriini ja se tulee näkymään toiminnassa posi- ja tässä kirjassa negatiivisesti.” Sanat pitävät paikkansa ainakin toiminnan suhteen.
Näätävartion uudeksi johtajaksi tuli vaeltajiin siirtyneen Ekin tilalle Matti Hirvonen. Myöskin Majavavartiossa tapahtui johtajanvaihdos toisen Ekin luovuttaessa vartionsa Kai Forsbergille.
Kolkkatyössäkin tapahtui henkilövaihdoksia. Puistolan parveen tuli Pellen avuksi Kerttu Mäkinen Nannen siirtyessä hoitamaan kaupungin kolkkaparvea. Nannelle tuli työtoveriksi Anneli Lattu. Noinvuoden kuluttua tuli Kerttu Mäkisen tilalle kolkkatyöhön Brita Lukander (Britu).
Tasaista taivallusta
Seuraavat kaksi vuotta sujuivat tasaisen toiminnan merkeissä. Kolme vartiota toimi säännöllisesti, nimittäin Ahma-, Majava- ja Näätävartiot. Vaeltajatoiminta jatkui myös entiseen tapaan. Hiihtokilpailussa lippukunta sai ensimmäisen kiinnityksen Mykkäsen taidetakomon kiertopalkintoon. josta Helsingin partiopoikapiiri kilpaili. Helsingin Partiopoikapiirin talvileirillä oli lippukunnasta mukana puoli vartiollista poikia.
Kesällä osallistuimme veljeslippukunnan Tampereen Poika-Versojen 20-vuotisleiriin Viljakkalassa. Toimintakilpailumme kaksi parasta Ismo Luoma ja Matti Hirvonen saivat vapaan matkan leirille. johtajia ja poikia oli mukana yhteensä 21.
Syksymmällä pidettiin tavanmukaiset suunnistuskilpailut, joiden voiton peri Näätävartio. Vuoden loppupuolella mainitun vartion toiminta kuitenkin lopahtaa, mutta seuraavana vuotena heräävät Kärpät, Puistolassa uudelleen henkiin vartionjohtajanaan Seppo Korhonen (Sepe).
Versoveikkojen oma lehti Lepattava Liekki sanoi vuoden lopussa näkemiin. Uudella Versoviesti-lehdellä koetettiin saada yhteys myös veljeslippukuntiin Kuopiossa, Turussa ja Tampereella.
Vuosi 1951 oli kiinteän toiminnan aikaa. Yleisöjuhlakin taas järjestettiin ja siellä esitettiin kuulokuva ”Puhuvan nuotion ympärillä”. Kevättalvella sai lippukunta toisen kiinnityksen Taidetakomo Mykkäsen kiertopalkintoon hiihdoissa.
Vuoden tapahtumarikas juhlaleiri pidettiin tutussa Paksalossa. Siitä on lähemmin kerrottu toisaalla. Kesällä Itävallassa, Bad Ischlissa pidettyyn Leirititulien Jarnboreehen otti osaa Seppo Hilden Ahmavartiosta. Pistäytyipä siellä vierailemassa myöskin Urkki, vaikkei kuulunutkaan varsinaiseen edustusjoukkueeseen. Syksyyn päästäessä laajenee työ Tapanilaan. Arkin toimesta perustetaan sinne Haukkavartio sekä III kolkkaparvi, joka saa johtajakseen Mirja Lehdon (Heluna) ja Hely Luomalan (Hessu). Pikku-Betanian ullakolle kunnostetaan talkoovoimin koko lippukunnan käyttöön. Helsingin vapaaseurakunta avusti korjaustöitä 15. 000 markalla.
Helsingin piirin partiotaitokilpailuihin ottivat osaa Ahma- ja Majavavartiot, edellinen vihreään ja jälkimmäinen punaiseen sarjaan. Ahmat selvisivät sarjassaan toiseksi ja Majavat seitsemänneksi.
Juhlavuosi 1952
Lippukunnan 20-vuotisjuhlien merkeissä vietti lippukunta juhlan omassa piirissään 21.2.52. Tämä juhlavuosi sujui tiiviin ja menestyksellisen toiminnan merkeissä. Lippukunta järjesti Helsingin Partiopoikapiirin hiihtokilpailut Puistolassa. Versoveikot saivat kolmannen kiinnityksen Mykkäsen taidetakomon kiertopalkintoon ja voittivat sen niin ollen omakseen.
Edellisen vuoden reippaan toiminnan ansiosta lippukunta sai vuodeksi haltuunsa Helsingin piirin Matin-jousen. Sen kunniaksi Versoveikot marssivat Yrjönpäivän paraatissa suomalaisista partiopojista ensimmäisinä 62 pojan. miehen ja naisen vahvuisena joukkona. Suomen Partiopoikajärjestön rautainen ansiomerkki myönnettiin Urkille ja Vasulle.
20 vuotta täyttäessään lippukuntaan kuuluivat Ahma- ja Majavavartiot kaupungissa, Kärppävartio Puistolassa, Haukkavartio Tapanilassa, kolme kolkkaparvea eli yksi kussakin edellä mainitussa paikassa sekä vaeltajakilta. Vartionjohtajina toimivat silloin Raimo Saarenvirta, Tapio Nurminen. Seppo Korhonen ja Juhani Serimaa. Kolkkajohtajina olivat mukana Eva Minkkinen, Anneli Rouhia, Brita Lukander. Mirja Lehto ja Hely Luomala. Lippukunnan johtajiston muodostivat Usko Waismaa, Urho Sarjaluoto, Kalevi Oittinen. Arvo Halttunen ja Gunnar Varakas.
Keväällä saapuu poikien käsiin jälleen tuttu Lepattava L iekki, sillä Versoviesti-lehti ei saanut riittävää kannatusta.
Syksyn toiminnan alkaessa Ahmavartio hajoaa ja sen tilalle perustetaan Oravavartio, jonka johtajaksi siirtyy Majavista Jorma Vaismaa (Jorkki). Kolkkapoikien lukumäärä lisääntyy niin suuresti, että kaupunkiin perustetaan uusi kolkkaparvi, järjestyksessä siis neljäs.
Viimevuodet
Vuosi 1953 alkaa osanotolla partiopoikien talvipäiviin Riihimäellä. Maastokilpailussa joukkueemme kunnostautui ja sai toisen palkinnon.
Yrjönpäivän paraatissa on lippukunnan vahvuus 90.
Vartioissa tapahtui sellainen muutos, että Majavavartion toiminta pysähtyi ja alkoi toimia uusi Ilvesvartio. Tapanilaan perustetaan myös uusi vartio. Korppivartio, joka saa johtajakseen Rauno Sorkion (Rauski). Kolkkatyöhön saatiin uusia johtajavoimia Pirkko Rouhia, Ulla Rängman, Pirkko Parviainen ja Anja Vuorinen.
Syksyn toiminta oli melko vilkasta. Vartiot, varsinkin Oravat, retkeilivät hyvin ahkerasti Helsingin ympäristössä. Eipä siis ihme. että he syksyn toimintakilpailuissa sijoittuivat ensimmäiselle tilalle, seuraavina olivat Ilvekset ja Kärpät.
Retkeily oli muutenkin saanut uutta vauhtia. Esim. lokakuussa oli toistakymmentä poikaa yöretkellä Paksalossa. jolloin yö vietettiin laavuissa ja harjoiteltiin rakovalkean rakentamista ja sytyttämistä. Samalla retkellä antoi klo 24 viisi poikaa Tapanilasta partiolupauksensa, ensi kertaa lippukunnassamme yöretkellä ollessaan.
Seuraavan vuoden kuluessa toiminta vilkastuu.. Tavanmukaisen vartiotoiminnan lisäksi on ohjelmassa hiihtokilpailut, suunnistamiskilpallut ja toimintakilpailu, jonka voitti Korppivartio, sekä talvella partiotaitokilpailut hiihtäen.
Vartioissa tapahtuu muutoksia. Nukuksissa ollut Majavavartio herätetään toimintaan ja sen johtajaksi tulee Martti Salmensaari (Mara). Haukkavartion johto on nyt Sulo Luomalan (Sulkki) käsissä ja Kärppävartio Tapio Tuomen (Tapsa). Tapanilaan perustetaan uusi vartio – Piisamit Matti Raulon johtamana. Sekään ei vielä riitä, sillä kolkkapojista varttuu partiopoikaikään niin paljon poikia, että vartioiden lukua on pakko lisätä. Onneksi on vartionjohtajia saatavissa. Vuoden 1955 aikana aloittivat toimintansa Kettuvartio vartionjohtajana Reino Rissanen ja Kotkavartio johtajanaan Martti Peltonen (Mara).
Vuoden kuluessa pidettiin mm. kuntoisuus-, hiihto-, talvipartiotaito-, urheilu- ja pyöräilykilpailut. Hiihtokilpailuissa vei voiton Kärppävartio, partiotaitokilpailuissa Haukkavartio, urheilukilvassa Oravavartio sekä pyöräkilvassa Kärpät ja Oravat yhdessä, jotka kumpikin saivat II palkinnon. Vartioitten retkeily oli erittäin vilkasta ja myös monipuolista, mitä valaisee tämäkin päiväkirjanote: ”15. 5. 55. Linturetki. Olimme retkellä Viikissä. Kokoonnuimme klo 6. 00 Vantaan sillalla. Sieltä lähdimme Vanhan kaupungin lahdelle. Teatterikiikarin, kaukoputken, prismakiikarin ja parin lintukirjan avulla koetimme tutustua Viikin lintumaailmaan.”
Luonnollisesti myöskin vaeltajat retkeilivät. Mara väläyttää erään talviretken tapahtumia näin: ”Pyryttää lunta ja tuuli käy idästä. Kaverit hiihtävät summassa Sääksjärven vastarannalle, jossain siellä Märkiönjärven takana pitäisi Rauskin ja Hilman pystyttämän tiipiin olla. Pojat vislailevat. Vastaus kuuluu ja sitä kohti lähdetään hiihtämään. Kohta näkyykin tiipii loistavan puiden välistä. Sisällä palaa mukavasti lämmittävä tervasnuotio. Kahvistellaan. Haetaan valtavasti puita ja todetaan, että jäätynyt kelo on vahvempaa kuin Sulkin kirveen varsi, joka katkesi. Juttu luistaa ja aika kuluu. Nuotion loimottaessa ja tuulen ulvoessa ulkona kuluu joulukuun yö Kiljavalla.”
Vuodelta 1955 on myös aikakirjoihin merkittävä, että Rauno Sorkio sai Mannerheim-soljen ja että Kale suoritti ensimmäisenä lippukunnastamme kuntoisuusliljan. Hän sai myöskin Partiopoikajärjestön rautaisen ansiomerkin. Seuraavana Yrjönpäivänä lisääntyy Mannerheim-soljen saaneitten luku lippukunnassa jälleen yhdellä, saajana on Martti Salmensaari.
Toirnintavuotena 1956 vartioitten lukumäärä yhä kasvaa. Ilvesvartiön toiminta pääsee uudelleen vauhtiin ja syksyllä perustetaan Ahmavartio.
Vartioitten toiminnan kuvaamiseksi lainattakoon tähän pari vartiopäiväkirjanotetta:
”21/22. 1. 56. Lähdimme junalla 14. 20. Kauklahdesta lähdimme hiihtämään. Kolmen kilometrin päästä täytyi Pepen ja Timpan levähtää ja perille tultaessa he olivat niin kuitteja, että Kohosen täytyi työntää heitä mäen päälle. Illalla söimme soppaa ja heitimme lumipalloja. Aamulla teimme hiihtolenkin Högbergin vuorelle. Keli oli hyvä. Teimme hyppyrin. Timppa esitti aerodynaamista tyyliä. Syötyämme hiihdimme Kauklahteen, josta junalla kotiin. ”
”22.4.56. Klo 9 kokoonnuimme kämpälle, josta lähdimme myymään partiomerkkejä. Tunnissa piti myydä niin monta merkkiä kuin mahdollista. Sitten menimme aamuvartioon, jonka jälkeen myimme vielä kirkon edustalla merkkejä.”
25 vuotta täyttäessään Helsingin Versoveikot ovat jäsenmäärältään suuremmat, kuin milloinkaan aikaisemmin. Kaupungissa toimivat Majava-, Orava-, Kettu- ja Ahmavartiot, Puistolassa Kärpät. Kotkat ja Ilvekset sekä Tapanilassa Korpit, Haukat ja Piisamit. Kolkkaparvia on neljä: kaupungissa kaksi sekä Puistolassa ja Tapanilassa yksi kummassakin. Näiden lisäksi toimii vaeltajakilta. Lippukunnan jäsenluku on vuoden 1956 päättyessä 129.
Juhlavuonna 1957 on Suomen Partiopoikajärjestön ylijohtaja myöntänyt SPJ:n Kuparisen ansiomerkin lpkj. Usko Waismaalle ja Rautaisen ansiomerkin kj. Brita Oittiselle ja Eva Sarjaluodolle sekä pj. Arvo Halttuselle toiminnastaan lippukunnan hyväksi.
PARTIOPOLULTAMME 1957-1982
25-vuotis juhlavuosi
Vuonna 1957 vietettiin Helsingin Versoveikkojen 25-vuotista taivalta helmikuun 10. päivänä partiojumalanpalveluksella Vapaakirkossa ja juhlalla Insinööritalon juhlasalissa. Partiojumalanpalveluksessa oli pojille varattu monta riviä kirkon keskiosasta. Sinne marssittaessa joukon edellä kannettiin Suomen lippua ja lippukunnan omaa lippuakin , jotka jäivät puhujakorokkeen eteen juhlavartioon. Laulun jälkeen Suomalaisten Partiopoikien Liitosta puhujaksi kutsuttu pastori Erkki Arhinmäki puhui Matt. 13:24-30 johdolla mainiten mm. seuraavaa: ”Me erehdymme, jos luulemme, että me elämme puolueettomassa maailmassa. Sinusta taistellaan. Jumala tuntee sinut, mutta ei vain Jumala tunne sinua, vaan sinut tuntee myöskin sielunvihollinen ja hän tahtoisi sinut tuhota. Kaksi kylvömiestä jatkaa kylvöään maaperään, joka on herkkä ja altis vastaanotolle . Jos sinne kylvetään pahaa tai hyvää, niin se itää. Partiolippukunnan tarkoitus on kylvää hyvää. Se tahtoo antaa pojille tien, joka vie oikeaan päämäärään… Meidän työmme ei ole vain partioihanteiden a -lupausten opettamista, vaan se on myöskin julistusta Jeesuksesta Kristuksesta, joka antaa synnit anteeksi. Sanomaa hänestä, joka tuli ja tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon tullen meidän kaltaiseksemme, ja joka nyt tahtoo tulla meidän sydämeemme.”
Partiojohtaja Arvo Halttusen laulettua yksinlaulun astui esille lippukunnanjohtaja Usko Waismaa ja hänen ympärilleen kokoontui kuusi poikaa antamaan partiolupauksensa. Vasu mainitsi mm., että partioinnin pyrkimyksenä on ennen kaikkea luonteen kasvatus, sisäinen varttuminen, ja siinä on tienviitaksi asetettu partiolaki ja lupaus, jotka kannustavat poikaa yrittämään eteenpäin ja taistelemaan pahaa vastaan Jumalan avulla. Partiolupaus muistuttaa velvollisuuden täyttämisestä Jumalaa, isänmaata ja kotia kohtaan. Se osoittaa jalon tavoitteen, johon kannattaa pyrkiä.
25-vuotisjuhlaan Insinööritaloon oli kokoontunut salin täydeltä väkeä. Ulla Rängman soitti pianolla alkusoiton ja Vasu lausui väen tervetulleeksi kertoen samalla lippukunnan toiminnasta. Runon ”Partiopojalleni” lausui ponnekkaasti likka ja Timppa luki yleisölle minkälainen otus poika oikeastaan on . Suuressa yhteisesityksessä, nimeltään ”Kohti tervasnuotioita”, jonka juontajana toimi Urkki ja säestäjänä Ulla, oli välähdys kolkkien parvi-illasta, kahden vartion kokouksesta ja retkestä, partiotaitokilpailuista, vaeltajien yöretkeltä ja partiopoikien iltanuotioita. Juhlassa ojennettiin SPJ:n kuparinen ansiomerkki Vasulle ja rautainen ansiomerkki Eva Sarjaluodolle, Brita Oittiselle ja Arvo Halttuselle. Arvo Halttunen, Arkki ja Kalevi Oittinen, Kale, olivat suorittaneet Gilweil-kurssin ja sen merkiksi he saivat vastaanottaa metsämerkkinsä.
Lippukunnan hiihtokilpailuissa 24.3. Viikin maastossa selviytyivät sarjojensa voittajiksi partiopojista Heikki Parkkari Ketuista ja Risto Mäki Kotkavartiosta, sekä kolkista Jarmo Kiikka. Paraatiin 28.4. osallistui seitsemän johtajaa, 51 partiopoikaa ja 47 kolkkapoikaa. Runkokurssin suoritti Martti Salmensaari.
Juhlavuosi 1957 sujui ”Auta muita” -tunnuksen merkeissä. Pojat suorittivat kevään ja kesän aikana monenlaista työtä hengityshalvaus potilaiden auttamiseksi. Veka eli Veikko Waismaa sai suorittaa työosuutensa erään partiotytön kanssa Tamminiemen puutarhassa. Pari tuntia meni lehtiä haravoitaessa. Presidentti ja rouva Kekkonen kävivät molemmat puutarhassa tervehtimässä aamuvirkkuja apulaistaan. Lopuksi tasavallan Presidentti merkitsi omakätisesti vihreään työpalvelulipukkeeseen: Työn laatu: puutarhatyö, työnantaja: Urho Kekkonen.
Yhdeksännellä Paksalossa pidetyllä leirillä oli 48 osanottajaa. Jännittävässä partiotaitokilpailussa sijoittautuivat jaetulle ensimmäiselle sijalle Ahma- ja Majavavartiot, kolmas oli Kettuvartio. Syksyllä perustettiin kolkkapojista siirtyneistä pojista Karhuvartio, johtajanaan Kari Vaijärvi. 26.-27.10. vietti 30 poikaa Kiljavalla tunnelmallisen illan ja viikonlopun. Vuoden päättyessä oli lippukunnan jäsenmäärä 95.
Saimme toisen kolon ja oman retkialueen
Vuoden 1958 talvella oli kahdeksan poikaa mukana hiihtovaelluksella Kauklahti-Takkula.
Vuoden suurtapahtumaksi muodostui 21 pojan osallistuminen Hopearannan suurleirille Hangon lähellä. 4 poikaa, Veka, Pekka, Reka ja Schiili suorittivat matkan leirille ja takaisin polkupyörillä. Kolme ensiksi mainittua nimitettiin syksyllä johtajapartiolaiseksi ja joulukuussa nämä samat kaverit suorittivat Juurikurssin partiopoikalinjalla. Lippukuntamme hoiti Helsingin Partiopoikapiirin, HePP, partiotaitokilpailujen harmaan-sarjan järjestelyt. Kilpailijat olivat maalissa niin väsyneitä, etteivät jaksaneet jättää edes protesteja. Saman vuoden keväällä pidettiin maastoharjoitus välillä Pellon rautatiepysäkki Kakarlampi. Voittajaksi selviytyi Majavavartio. Seuraavina olivat Kettu-, Ahma- ja Oravavartiot. Karhuvartio keskeytti. Vuoden päättyessä oli lippukunnan jäsenmäärä 85.
Vuonna 1958, ja osittain seuraavanakin vuonna, ilmestyi lippukunnan keskuudessa kaksikin vartiolehteä. Majavat toimittivat lehteä ”Castor Fiber”, joka ilmestyi monistettuna ainakin viitenä numerona ja sisälsi mm. tietoa vartiotoiminnasta, jatkokertomuksen ”Kolmas ristiretki”, palkintokilpailuja, vartion oman toimintakilpailun pistetaulukon. Olivatpa toimittajat tehneet vierailuja myös muiden vartioiden kokouksiin. Ahmat julkaisivat koneella kirjoitettua lehteä ”Aatteen Ahmat”, josta on mainittava varsinkin Linkun, Seppo Lindqvistin, loistava kuvitus. Aatteen Ahmat otti osaa myös partiolehtien kilpailuun.
Vuosi 1959 aloitettiin hiihtovaelluksella Ruotku-Nuuksio-Halujärvi-Kauklahti. Nollakeli ja lumisade teki retkestä raskaan. Mukana oli viisi poikaa. Malmin maastossa pidetyillä hiihtokilpailuilla 10.2. jatkettiin talvitoimintaa. Siitä Korppivartion päiväkirja antaa seuraavan hauskan kuvauksen: ”Malmin hautausmaan takamaastossa määräaikaan oli hiippaillut suuri joukko varsin nimekästä joukkoa… Kilpailut alkoivat ihmeteltävän nopeasti. Kilpailut sujuivat Mosan voittotahtiin. Mehu kiihoitti ylimääräisiin ponnistuksiin. Schiilikin pääsi konesuksillaan maaliin (Mara on luultavasti työntänyt). Mutta hauskuus alkoi, kun Jorkka, Rauski ja Kale hiihtivät kolme kertaa 1,5 km. Ihme ja kumma, Kalekin tuli perille. Tuloksia ei lupauksista huolimatta tullut tähän painokseen. Skabojen jälkeen uskoivat monet hiihtokykyihinsä, niin myös väsyneenä Mara.”
Partiopoikakilpailut pidettiin Takkulan maastossa maaliskuussa kuuden vartion ottaessa osaa ja tehtäviin kuului mm. suksikelkanteko. Voiton veivät Oravat, Ahmojen ja Majavien jakaessa toisen tilan.
Kymmenes kesäleiri Paksalossa 6.- 13.7. kokosi 49 osanottajaa. Partiotaitokilpailut siellä voitti Ahmavartio. Leiriltä on nähtävänä 12 minuuttia kestävä värifilmi. Leiri oli yksi onnistuneimpia.
Elokuussa tekivät viisi Asfalttivartion jäsentä polkupyörävaelluksen Helsinki Vihti – Paksalo – Sammatti – Karjalohja – Mustio – Inkoo – Kirkkonummi – Halujärvi. Matkaa kertyi n. 250 km. Vaelluksen aikana tutkittiin erityisesti kirkkoarkkitehtuuria, kaikkiaan seitsemän kirkkoa.
Syksy kului ahkeran työn merkeissä toisen kolon kunnostamiseksi vanhaan mustaan Annankadun hiilikellariin. Musta väri siirtyi iskujoukkoon, joka ei liene koskaan ole ollut niin musta kuin silloin. Mutta hieno kämppä siitä tulikin, seinät paneloitiin, katto maalattiin, tehtiin yhdelle seinustalle kaapit. Uusi kämppä poisti vaikeudet vartioiltaharjoitusten suhteen. Marraskuussa vietettiin hauska retki- ja saunailta Kiljavalla, jossa päiväkirjamerkinnän mukaan mm. Urkki puhui partiolain merkityksestä ja kaikki mukana olijat saivat suoritettua jotakin. Arvioitiin etäisyyksiä ja painoja, rakennettiin laituri maalle ja osallistuttiin metsänhoidollisiin toimenpiteisiin.
Ilonaihe oli vuoden lopulla lippukunnalle lahjoitettu oma retki- ja leirialue Suolikas -nimisen järven rannalla Vihdin kunnan Ollilan kylässä. Kun sitä ensi kertaa käytiin katsomassa, eivät kävijät olleet uskoa silmiään, niin hieno paikka se oli ja maasto ympärillä suurenmoinen.
Jäsenmäärä oli vuoden 1959 päättyessä 88, joista partiopoikaa 49 ja kolkkapoikia 25.
Partiotyötä Suomessa 50 vuotta
Vuosi 1960 aloitettiin vartionjohtajakurssilla joululomalla. Kurssilla oli 9 osanottajaa. Lippukunnan omat hiihtokilpailut pidettiin Kallvikissa. Piirin hiihtokilpailuihin Santahaminassa osallistui myös joukkue. Parhaiten menestyi, sarjansa viidenneksi päässyt Karhuvartion Matti Rasanen. Matti Meren johtamalla Majavavartiolla oli oma talvileiri Heinolan kirkonkylässä. Mukana olleiden mielestä ”leiriviikko oli hauskin hiihtoloma, mitä koskaan oli ollut”.
Uusi kolomme sai viihdykkeeksi takan. SPJ:n kuparinen ansiomerkki myönnettiin Kalevi Oittiselle ja rautainen ansiomitali Gunnar Varakkaalle. Eiran Rotaryt järjestivät n. 30 pojalle mahdollisuuden käydä maistiaisvierailulla Fazerin tehtaalla sekä Kielasvartion jäsenille tilaisuuden tutustua autoon ja sen moottoriin ym. laitteisiin yhden päivän kurssin muodossa Fordin tehtailla. Ripa totesi jälkeenpäin, että vaikka emme kaikkea ymmärtäneetkään, niin jäi kurssista kuitenkin paljon korvan taakse pantavaa. Saimmehan tulevina automiehinä varteenotettavia vihjeitä.
Fillari-Rasti -kilpailu järjestettiin huhtikuussa, jolloin polkupyörään liittyvät taidot, kuten renkaan paikkaus, hitausajo ja pujottelu purkkien välistä ym. joutuivat koetukselle. Versojen hiljaisilla päivillä Tampereella oli lippukunnastamme edustus.
Lippukuntamme osallistui tämän Suomessa tehdyn partiotyön 50-vuotisjuhlavuoden partioparaatiin, jonka yhteydessä Senaatintorilla puhui itse lady Baden-Powell. Samoin osallistuimme juhlavuoden merkeissä järjestettyyn operaatio Keinosydäntempaukseen. Kesäleiri pidettiin nyt ensikertaa omalla maaperällä Suolikkaalla
1. -8.8. Osanottajia kertyi 31. Raivaus- ja kunnostustyötä riitti.
Alkusyksyllä aloitettiin lehtitilausrynnäkkö Urkin johdolla kämppärahaston kartuttamiseksi. Tulos oli hyvä ja parhaat hankkijat olivat: 1. Timo Kurkivuori, 2. Ilpo Sarjaluoto, ja 3. Seppo Sinervo. Kämppärahastoa kartutettiin myös arpojen ja partioviikon merkkien myynnillä. Kielaat tempaisivat mm. pinoamalla halkoja yliopiston biologian ja kemian laitoksen pihalla.
Puistolaan perustivat entiset Versoveikot Juha Mäki ja Teuvo Sinerkari uuden lippukunnan Koudan Pojat. Hara ja Ripa suorittivat juurikurssin. Vuoden lopussa toimi kuusi vartiota ja kaksi kolkkaparvea. Koko jäsenmäärä oli 88.
Kolme pirteän toiminnan vuotta
Vuosi 1961 vei kaikki piristävälle maastomarssille Laakson kentän maastoon kolkista johtajiin saakka. Marssin voitti kotkasta Markku Talasmäki, partiopojista Jukka Nyrölä, vartioista Majavat ia ikämiehistä Rauno Sorkio, Rauski. Omaa kesäleiriä ei pidetty, mutta kahdeksan lippukunnan jäsentä otti osaa Helsingin Partiopoikapiiriin Honkaleirille Kiljavalla. Leirin johtajana oli lippukuntamme perustaja Essa. Leirillä pidetyissä kilpailuissa oli pojillamme menestystä kivenheitossa, jossa kolmannen sijan sai alle 12-vuotiaiden sarjassa Seppo Sinervo ja alle 14-vuotiaiden sarjassa Kari Talasmäki voitti, sekä uinnissa, jossa Kari sai toisen sijan sarjassaan.
Loppukesällä oli Suolikkaalla vartioleiri, joka kokosi 12 poikaa ja oli mukana olleiden mielestä ”hieno juttu”. Siellä pidetyssä maastokilpailussa oli vartioiden paremmuusjärjestys: Korpit, Ketut ja Oravat. Majavavartio suoritti elokuussa Lapin vaelluksen. Vartion jäsenet, jotka kaikki asuivat Maunulassa, perustivat uuden lippukunnan, Kiehiset, johon siirtyi Versoveikoista yhdeksän poikaa. Näin on siis Versoveikoista nimensä mukaan puhjennut uusia versoja. Peräti neljää lippukuntaa, nimittäin Koudan Poikia ja Kiehisiä, Kartanopartioita ja Tapiolan Louhipoikia ovat olleet perustamassa Versoveikoista lähteneitä poikia. (Kartanopartiota Gunnar Varakas ja Louhipoikia Antti Hanelius.)
Syksyllä pidettiin yhdessä Salamapojat -nimisen lippukunnan kanssa palokuntalaiskurssit taitomerkin suorittamiseksi. Karhuvartion toiminta lopahti. Eräpoikavartio Kielaat toimi kiitettävästi retkeilyn ja lippukunnan toiminnan edistämiseksi. Toiminnassa olivat 1961 seuraavat vartiot: Oravat, johtajanaan Timo Kurkivuori, Haukat, johtajanaan Seppo Skippari, Ketut, johtajanaan Harri Grönfors, Ahmat, johtajanaan Jouko Karhunen ja Korpit, johtajanaan Kari Talasmäki. Kolkkaparvia toimi kaksi. Jäseniä oli vuoden päättyessä 69. Vuoden aikana Risto Oraskari, Oskari, osallistui partiopoikalinjan runkokurssiin partio-opistossa ja Kale ja Mara toimivat kouluttajana Suomalaisten Partiopoikien Liiton vaeltajalinjan runkokurssilla Vihdissä.
Lippukuntamme 31. toimintavuosi alkoi lippukunnan perustajan Essan johdolla pidetyllä ensiapukurssilla tammikuussa 1962. Siihen osallistui 10 poikaa ja sisarlippukunnan Versosiskojen kaksi tyttöä. Partioskaba järjestettiin Suolikkaalle. Kesäleiri pidettiin 30.7.-6.8. Suolikkaalla 21 leiriläisen voimin. Leirin partiotaitokilpailun voitti Oravavartio 21 kilometrin pituiseen I luokan vaellukseen otti osaa kuusi osanottajaa..
Vuonna 1962 alkoi toimia myös toinen kolkkaparvi Hesassa, joten kolkkaparvia oli kaikkiaan 3. Lehtitilauskilpailun voitti Juhani Kivikko. Vuoden aikana osallistui partiopoikalinjan runkokurssille Kiljavalla Pekka Salmensaari ja Veikko Waismaa sekä kolkkalinjan runkokurssille samassa paikassa Anneli Kastikainen. Ensin mainitun runkokurssin johtajana toimi Kale. Peura- ja Kielasvartiot ottivat osaa myös partioralliin, mutta menestys ei ollut kehuttava. Sijaluvut olivat 10. ja 20.
Vuoden 1962 ja 1963 vaihteessa lippukuntaan kuuluivat Haukkavartio Tapanilassa sekä Kettu- ja Oravavartiot Helsingissä. Vartionjohtajina toimivat Seppo Skippari, Jouni Kokko ja Juhani Kivikko. Kolkkaparvia vetivät Anneli Kastikainen, Airi Viikkilä, Anja Waismaa, Eva Sarjaluoto ja Tellervo Attila. Kalevi Oittinen oli vaeltajakillan vanhimpana ja Ali Bardy eräpoikien Kielasvartion johdossa. Lippukunnanjohtajana toimi edelleen Usko Waismaa. Vartiojohtajaneuvostoa veti Veikko Waismaa.
Vuosi 1963 toi mukanaan myös yhteistoimintaa Kiehisten kanssa, mm. hiihtokilpailut Maunulan maastossa Kiehisten järjestäminä olivat yhteiset. Maaliskuussa tehtiin lippukunnan retki Suolikkaalle ja huhtikuussa leiriniemellämme pidettiin Versolippukuntien hiljaiset päivät, joten leiri- ja retkeilyalueemme oli alusta alkaen ahkerassa käytössä. Hiljaisilla päivillä oli eri lippukunnista kaikkiaan noin 60 osanottajaa.
Keväällä pidettyyn polkupyöräralliin uskaltautui poikia kahdesta vartiosta, Oravista ja Ketuista, kahdeksan poikaa. Pieniä kommelluksia sattui ja kiritaival oli mitä ihaninta kuravelliä täynnä oleva metsätie, mutta mielet reippaina skabasta selvittiin. Polkupyörien päällä oltiin liikkeellä myös kesäkuun alkupäivinä, jolloin seitsemän Versoveikkoa 14 pyörän päällä teki kahden päivän aikana 215 kilometrin pituisen polkupyörävaelluksen, käyden mm. Inkoossa, Snappertunassa, Raaseporiniinnan raunioihin tutustumassa, Karjaalla, Karjalohjalla, Karkalinniemen luonnonsuojelualueella ja Suomen suurimmassa luonnon muodostamassa luolassa.
Leirimme pidettiin jo kolmannen kerran Suolikkaan niemellä. Vähän kolmattakymmentä poikaa sai Urkin johdolla jälleen kokea unohtumattoman partioelämyksen. Eräs mieleenpainuvimmista ohjelmista oli ”kymmenen tikkua laudalta” -leikki. Tikut lentelivät, mentiin piiloon, maattiin sammalessa. Vanhat parrat rakensivat komean riippusillan Suolikkaan salmen kapean kohdan yli vierailupäiväksi ihmeteltäväksi. Varpaitaan kastamatta ei siitä kuitenkaan selvinnyt yli.
Samana kesänä elokuussa oli Juhani Kivikolla tilaisuus osallistua IX Jamboreelle Kreikassa Marathonin kuuluisalla kentällä. Meille muille hän kertoi mm. Kreikan prinssin Konstantinin puhuneen avajaisissa 13.000 partiopojalle 88 eri maasta sekä Wide-Game leikistä, jossa aluksi toivottomalta tuntuvalla tehtävänä oli löytää kymmenen poikaa eri alaleireistä ja eri maista.
Syyskuussa 1963 lippukuntamme pitkäaikainen partiojohtaja Arvo Halttunen, Arkki, saapui Jumalan hänelle antamaa kutsua seuraten lähetystyöhön Brazzawillen Kongoon perheensä kanssa, johon kuului myös toinen lippukuntamme jäsen Urpo. Kongon oloista saimmekin lukea kirjoituksia omasta lehdestämme, Lepattavasta Liekistä, useammankin kerran. Oskari lienee ollut Arkin ahkerin kirjeenvaihtajatoveri ja luovuttipa hän joskus kirjeenvaihtoa lehdessämmekin julkaistavaksi.
Pyhäinpäivänä kuusi versopomoa vieraili Versolippukuntien johtajapäiviltä kalakukkokaupungissa Kuopiossa. Lehtitilauskilpailun kärjessä oli Seppo Skippari voittaen itselleen ilmakiväärin. Vuoden vaihteessa neljä partiopoikaa suoritti liikennetaitomerkit. Vuoden päättyessä oli lippukunnan jäsenmäärä 75 ja toiminnassa olivat Majava-, Orava-, Kettu- ja Haukkavartiot sekä kaksi kolkkaparvea.
Pitkäaikainen kämppähaaveemme toteutuu
Tammikuun 25. päivänä 1964 marssivat viisi ”asfalttilappalaista” Versoveikkojen kaikkien aikojen ensimmäisen Helsinki – Suolikas kävelymarssin kuuteen tuntiin. Lähtöpaikalla City-käytävän rautatieaseman puoleisessa päässä ihmiset vilkaisivat hieman kummeksuen Hanskin myrskylyhtyä poikien kaivaessa lumen alta esiin raitiotiekiskojen välistä maanteiden mittauksen lähtökohtaa.
Versojen Hiljaisilla päivillä Rymättylässä olivat mukana Mara ia neljä kaveria. Lehtitilauksia hankkineet pojat saivat 18.4. tutustua Sinebrykoffin tehtaisiin, juoda mahansa täyteen limsaa , käydä katsomassa Sanoma Oy:n kirjapainossa miten Aku Ankka -lehti syntyy sekä linnanvoudin ohjaamina tutustua Presidentinlinnan hienoihin saleihin .
Suolikkaan saunakämppä alkoi vähitellen toteutua silmin katseltavaksi. Jo vuoden 1963 Lepattavassa Liekissä oli nähtävänä Maran laatimat piirustukset. Talvikelin aikana 1964 joukko hirsiä, lautaa, hiekkaa ja tiiliä kuljetettiin niemellemme. Työporukka Jussi Halttusen johdolla ryhtyi työhön. Heinäkuun alkupuolella saunakämppämme valmistui, kuten toisaalta voit tarkemmin lukea. Mainittakoon, että kesällä 1962 Suolikkaan niemelle oli valmistunut Helsingin Vapaaseurakunnan nuorten suurenpuoleinen kämppä, jota tarvittaessa olemme saaneet aina lainata suurempien porukoiden käyttöön. Leirimme pidettiin neljännen kerran Suolikkaalla 24. -31.8. Osanottajia oli 25.
Partiorallissa Versoveikkojen Peuravartio sijoittui viidenneksi. Syksyllä alkoi eräpoikatoiminta meren hengessä Buijen, Per-Samuel Pekkasen johdolla. Pojat kokoontuivat oppimaan merenkulun ongelmia joka toinen viikko tai joka kolmas viikko. Tutustuttiin ja opeteltiin merenkulkuun, veneeseen ja yleensä merellä liikkumiseen kuuluvia taitoja, haaveena oma moottorivene.
Helsingin Partiopoikapiirin hopeinen ansiomitali no 3 myönnettiin Urkille 31.3. Mainitun vuoden päättyessä oli mukana tavalla tai toisella 82 Versoveikkoa. 1964.
Oma vene ilmestyy kuvaan
Ensimmäinen partiokurssi Suolikkaalla, Helsingin Partiopoikapiirin runkokurssi, järjestettiin 2.-6.1.1965 Kalen toimiessa vetäjänä apunaan Mara ja Veka. Tusina kurssilaisia kaiken kovan opin ohella nautti Anskun tekemistä hyvistä sapuskoista.
Johtajaneuvoston kokouksessa 4.5.1965 valittiin lippukunnanjohtajaksi Jorkki. Samalla johtajaneuvosto ilmaisi kiitollisuutensa Vasua kohtaan siitä pitkäaikaisesta työstä, jonka hän uhrautuvasti on lippukunnan perustamisesta lähtien tehnyt lippukunnan hyväksi ja toivoen Vasun edelleen jäävän ”kuvaan”.
Talven hiihtokilpailuissa selvisivät sarjojensa parhaaksi Matti Vihavainen, Toivo Haavisto ja Seppo Skippari sekä johtajista Veka. Kolkkien talvisesta retkestä kertoo Ansku Lepattavassa Liekissä seuraavasti: ”Olemme saapuneet perille. Suolikkaan kämpän ovesta tulvi sisään lumisia kolkkia, joista monet olivat saapuneet elämänsä ensimmäiselle retkelle. Versoveikkojen ja Kiehisten kolkat, yhteensä 41 ja heidän 9 johtajaansa olivat valloittaneet vuorokaudeksi Kotkankallion ja Kotkannokan ja tietenkin kämpän ja saunan omaksi temmellyskentäksi. Oli siinä vilskettä ja ääntä kerrakseen, kun leikkien, kilpaillen, laulellen, huudellen, merkkejä suorittaen, ohjelmia harioitellen, juoden, syöden olimme ehtineet hetkeen, jolloin hiljennyimme kuuntelemaan nuotiotarinaa ja pyytämään Jeesusta muistamaan meitäkin. Kämpän salaperäisvvs vai koti-ikävä vei monelta pojalta yöunen? Malttamattomina kaverit odottivat aamuherätystä, joka vapautti taas valloilleen toiminnan. Teenjuonti, varusteiden tarkastus lipunnosto ja aamuhartaus olivat ennen kaksituntista ulkoilua, joka vei useimpien voimat. Loppuaika menikin syödessä ja hiljaisten ja uupuneiden kavereiden valmistellessa paluuta kotiin.”
Kevätskaba pidettiin 29.-30.5. ja kutsu lähetettiin myös Kartanopartiolle, Kiehisille ja Koudanpojille. Me puolestamme osallistuimme Kiehisten järjestämään Waanivan Welhon kilpailuun.
Vuoden 1965 leiri pidettiin yhdessä Kartanopartion kanssa 12.-19.7. Suolikkaalla Jorkin ja Kunnun johdolla. Osanottajia oli yli 40, joista Versoveikkoja 22. Leirin mainioilta iltanuotioilta jäi erityisesti mieleen vierailupäivän nuotio, jonka ohjelman rungoksi oli rakennettu TV-kehys. Tämän kehyksen takana sitten esitettiin erilaisia hauskoja esityksiä ja ilta päättyi Paavo Juvosen myrskylyhty kädessään pitämään hetkeen sanan äärellä ”TV-ruudussa”.
Syyskuussa 1965 tapahtui kauan odotettu eräpoikien ensimmäinen purjehdus. Vanhaan tyyliin rakennettu ja koristettu Ilona etu- ja takakajuuttoineen oli tosi sulava ja kaunis vene. Samana svksynä joukko partio- ja kolkkapoikia kävi tutustumassa Pasilan televisiostudioihin. Syksyn vartioskaban voitti Oravavartio, toisena olivat Haukat ja kolmantena Korpit ja viimeisenä Ketut ja Majavat. Nämä vartiot olivat toiminnassa syksyllä 1965 ja niissä oli poikia yhteensä 32. Kolkkapoikia oli kaikkiaan 25 ja koko lippukunnalla jäsenmäärä oli 70.
Partiovuosi 1966 alkoi partiojumalanpalveluksella 16. 1. Vapaakirkossa. Tästä kunkin vuoden alussa tapahtuvasta hiljentymishetkestä onkin muodostunut lippukunnallemme perinne. Monta hyvää sanaa ja elämän ohjetta on siellä kylvetty poikien sydämeen ja aina on joku omista johtajista seurakunnan pastorin lisäksi pitänyt pojille lyhyen puheen, tai lukenut Raamattua. Versoveikkojen kvartetti, Pekka ja Mara Salmensaari, Seppo Lehto, Veka ja Jorkki Waismaa avusti myös ainakin pari kertaa jumalanpalveluksessamme kaiuttaen hengellisten laulujen lisäksi Versoveikkojen oman laulun ja partiomarssin.
Hiljentymishetken jälkeen pidetyssä ”Morganin peli”-kaupunkikilpailussa Majavat veivät voiton Oravien sijoittuessa toiseksi ja Korppien kolmanneksi. Vuoden hiihtoskabat olivat tällä kertaa Myllypurossa, missä kolkkien sarjan voitti Heikki Vihavainen ja partiopoikien sarjojen voittajat olivat Juha Karell ja Seppo Skippari.
Poikiin tarttuneesta siivousinnosta (mikä lie ollut syynä) on todisteena seuraava maininta Oravien päiväkirjassa: ”Päätimme siivota kämpän . Me kannoimme vieraat rojut ulos. Sen jälkeen aloimme siivota lattiaa, siitä nousi sellainen pöly, ettei nähnyt nenäänsä pidemmälle. Jude yritti kunniakkaasti pysyä sisällä lakaisemassa, vaikka me muut olimme ulkona henkihieverissä. Kun lattia oli saatu kuntoon, laitoimme vähän erästä kaappia, sieltä löysimme samalla ”kahvipannun”, jolla päätimme alkaa keittää kahvia. Sen jälkeen lähdimme kotiin pölyjen kanssa, sillä housumme ja muut olivat aivan pölyssä.”
Toukokuussa kolkat kävivät hauskana kevätretkellä Suolikkaalla ja samana päivänä alkoi vartioiden perinteellinen kevätkilpailu, jonka parhaaksi arvosteltiin vartiot seuraavassa järjestyksessä: Oravat, Majaketut ja Korpit.
Kesällä oli eräpojilla ensimmäisen koko kesän käytössä Ilona. Sillä tehtiin matka jopa Maarianhaminaan. Kaikkien Versojen, niin poika- kuin tyttölippukuntienkin historiallinen yhteinen leiri oli Kurjenniemessä Näsijärven rannalla, Pengon pohjassa. Toivo Waismaa toimi koko leirin johtajana ja Pekka Salmensaari poikaleirin johtajana. Osallistuimme leirille 20:n pojan voimalla. Kerrotaan, että kolkkaleirin puolitoistatuntia kestäneen onkikilpailun aikana tuli kaloja peräti 49 kpl. Maran umpilaavussa kalat paistettiin ja osansa niistä sai myös leirillä vieraillut Helsingin Partiopoikapiirin toiminnanjohtaja Olli Kohonen. Mainittakoon, että partiopoikaleirin vartiokohtaisessa kilpailussa voiton vei lippukuntamme Oravavartio voittaen täten kiertopalkinnon, Palm kiulun. Henkilökohtaisessa kilpailussa lippukuntamme pojat pärjäsivät myös hyvin, Oravavartion Hara voitti saaden palkinnoksi täydellisen heittovavan ja Topi Majakettuvartiosta pääsi kolmanneksi. Sitä kaikkein parhainta eli Jumalan sanaa oli leirillä jakamassa Veikko Pasanen eli Eetu, Kuopion Poikaversoista.
Elokuussa 1966 Veka ja Kippari suorittivat melkoisen polkupyörämatkan Rovaniemeltä Punkaharjulle. Matkan varrelle sattui sattumalta Kajaani-lehden reportteri ja niinpä artikkeli ja poikien kuva komeili elokuun 25. päivän 1966 Kajaani-lehden numerossa.
Syksyllä johtajaneuvosto nimesi johtajapartiolaiseksi Seppo Skipparin. Hänelle myönnettiin toiminnasta lippukunnan hyväksi ja esimerkillisestä esiintymisestä toisen luokan Mannerheim-solki, jonka Kippari sai vastaanottaa Kurjenniemen leirillä. Ohjaajatodistus saaristovesialueelle myönnettiin Per-Samuel Pekkaselle, Puijelle, Harri Grönforssille. Haralle ja Seppo Skipparille, Kipparille. Johtajaneuvosto myönsi ohjaajatodistuksen harjoitusvesialueille Juhani Kivikolle, Babylle, ja Hannu Koposelle, Hanskille.
Versojen johtajapäivillä Tampereella oli mukana 11 Versoveikkoa, mukaan luettuna Kongosta lomalle saapunut Arkki. Itsenäisyyspäivän Versoveikot nostivat lipun juhlallisessa itsenäisyyspäivän lipunnostossa Käpylän Taivaskalliolla ansaiten samalla muutaman markan lippukunnan kassaan. Tästäkin on muodostunut traditio ja tämän jälkeen aina näihin päiviin saakka jokaisena itsenäisyyspäivänä lipunnostajina Taivaskallion juhlatilaisuudessa on nähty neljä vaeltajapuseroista Versoveikkoa Kalen johdolla.
Lokakuussa sattui ikävä onnettomuus Versoveikkojen historiassa. Juha Karell sai ilmakiväärin luodin silmäänsä Suolikkaalla varomattoman ammunnan seurauksena. Silloin oli unohdettu alkeellisimmatkin varovaisuustoimenpiteet ja saatiin ankara opetus. Kaikki kuitenkin onneksi päättyi hyvin.
Valtakunnallisessa vartionjohtajaneuvoston kilvassa vartionjohtajaneuvostomme menestyi Maran johdolla hienosti sijoittuen 89 pisteellä toiseksi ja saaden mestarineuvoston viirin kämpän seinää koristamaan. Voiton vei Äänekosken Metsäveikkojen vjneuvosto 95 pisteellään. Vuoden päättyessä oli jäsenmäärämme 54.
Talvileirillä ja Karhunkierroksella Kuusamossa
Vuosi 1967 toi mukanaan hiihtokilpailut Suolikkaan maastossa, jossa kolkkien sarjan voitti Jarmo Halonen, Matti Vihavaisen ja Harri Kalénin selviytyessä partiopoikien kahden sarjan voittajiksi. Samana päivänä alkoi kilpailijoiden palattua kaupunkiin talvileirimme, jolle osallistui 14 Versoa. Vaikealammen rannalle haettiin metsänhakkuualueelta kahdeksan kukkurallista ahkiollista havuja ja sinne pystytettiin talviteltta. Leirin ohjelmaan kuului leirin rakentamisen lisäksi luonnollisesti lipunnostot ja aamuhartaudet sekä hiihtoretki, rakovaikean teko, mäkihyppykilpailut ja muuta mukavaa. Kokkien keittämät makkarakeitto ja hernekeitto tekivät kauppansa.
Lippukunnan historian ensimmäiselle varsinaiselle vaellusleirille, Karhunkierrokselle Kuusamon maastossa otti osaa 14 poikaa ja lisäksi Ansku ja Elvi ruoanlaittoa opastamassa. Kipinän tälle vaellukselle antoi luultavasti Vekan ja Kipparin edellisenä vuonna tekemä polkupyörävaellus, jolloin he kävivät mm. ihailemassa Ristikallion, Taivalkönkään ja Kiutakönkään jylhiä ja komeita näköaloja. Aivan uusi kokemus olikin meille etelästä tulleille Kuusamon jyhkeät maisemat. Näistä elämyksistä mainittakoon mm. kipuaminen jyrkässä vuoren rinteessä olevaan ”pirun luolaan” Rukalla, vaelluksemme korkeimmalta kohdalta, Valtavaaralta avautuvat mahtavat näköalat yli 100 km:n etäisyyteen, koskena kohiseva Jyrävän Köngäs, Kitkan vastakohtana arvokkaasti mutkitteleva ja rauhallisesti virtaava Oulanjoki, erämaan eläimet, kuten kuukkeli ja porot ja monet, monet muut elämykset. Kaunis ilma suosi koko ajan vaellusleiriämme.
Kehitysvammaisten auttamiseksi tapahtuneen kaikkien partiolaisten yhteisen palvelutempauksen, tapahtuma Kurkiauran merkeissä Versoveikot järjestivät 1. 10. 1967 ja neljänä muuna päivänä Oulunkylässä työtempauksen joka käsitti risujen ja hakattujen vesakkojen keruuta ja kasoihin haalimista. Osallistuimme myös Helsingin Partiopoikapiirin itsenäisyytemme 50-vuotis juhlavuoden merkeissä tapahtuneeseen pakettiaktioon keräämällä ja lähettämällä muhkeat paketit kahdelle perheelle Puolangalle ja Muonioon.
1.9.1967 valittiin lippukuntamme monivuotinen partiojohtaja Urkki Helsingin Partiopoikapiirin johtajaksi, jossa tehtävässä hän toimi kaksi vuotta. Versolippukuntien partiojohtajapäivillä Santalassa oli mukana 8 Versoveikkoa. Myös yhteistoiminta Kiehisten kanssa jatkui, sillä eräänä syksyisenä sunnuntaina Haukkavartio oli edustamassa meitä Kiehisten järjestämässä Waanivan Welhon kilpailussa Maunulassa sijoittuen kolmanneksi.
Vuonna 1967 lehtitilauskilpailun parhaaksi selviytyi Markku Saraperä. Vuoden lopussa oli jäsenmäärämme 55.
1960-luvun kaksi viimeistä vuotta
Yhdessä sisarlippukuntamme, Versosiskojen, kanssa aloitimme vuoden 1968 tietenkin yhteisellä partiojumalanpalveluksella. 4.-5.2. järjestettiin kolmannen kerran yhteiset partiotaitokilpailut Kiehisten ja Versoveikkojen välillä. Reitti kulki Koivulasta Suolikkaalle, jossa oli yöpymisrasti. Matkalla oli kuorittu perunoita, tehty suksipaareja ja rämmitty lumessa. Iltanuotiotilaisuudessa jokainen vartio esitti ohjelmanumeron, joka arvosteltiin. Seuraavana päivänä tehtävien jälkeen oli tilaisuus saunoa kämpällä. Tulokset: 1. Karhut, Kiehiset, 2. Ahmat, Kiehiset, 3. Haukat ja 4. Oravat.
Talven omien hiihtokisojemme tulosluettelossa olivat kärjessä kotkasta Kari Sauru ja partiopojista Heikki Vihavainen. Johtajien sarjassa vetäisi voiton Päivi Skippari jättäen Maran kakkossijalle. Pitkästä aikaa Versoveikoista oli edustus myös piirin hiihtokilpailussa. Sarjassa M-14 oli Matti Vihavainen toinen ja sarjan M-12 voitti Heikki Vihavainen. Näiden hyvien sijoitusten johdosta veljekset pääsivät edustamaan meitä myös SPJ:n mestaruuskilpailuihin.
Versojen Hiljaisille päiville 13.-15.4. Hämeenlinnan Vanajassa osallistui poikia lippukunnastamme.
8.- 15.7.1968 oli leirimme Santalassa Martti Salmensaaren, Maran johdolla. Leiri Pidettiin Stora-Halsholmenin saaressa. Ilona oli meille välttämätön apuväline muona ym. kuljetuksissa. Leiriä, jolle osallistui 21 Versoveikkoa, eivät säät suosineet koko aikana, mutta reipas partiomieli säilyi. Stora-Halsholmenin vaihteleva saari oli ihanteellinen leiripaikka ja mahtava näky oli iltanuotiopaikalta katsella auringon painuvan merenrannan taakse. Leirillä vierailivat myös entiset Versopomot Kri ja Sami. Raamattutunneilla tutustuimme Raamatun suuriin miehiin ja heidän rohkeaan elämäänsä. Pähkinäisissä Turun saaristossa pidetylle Satahankaleirille osallistui kolme Versoveikkoa.
Ilona-veneemme kärsi hieman vanhuuttaan ja niinpä syksyllä katsottiin parhaaksi myydä se, kun sopiva ostaja löytyi. Lokakuussa pidettiin Suolikkaalla vartionjohtajavihjepäivät Helsingin Versoveikkojen ia Kartanopartion vartionjohtajille. Jouluaattona, kuten monesti aikaisemminkin, eräpoikamme hoitivat Helsingin Partiopoikapiirin joulukynttilöiden sytytyksen Hietaniemen sankarihaudoilla .
Partio-kaupunki-Kim ja maaliskuussa Helsingin pitäjän maastossa pidetyt hiihtokilpailut kuuluivat luonnollisesti myös vuoden 1969 kuvaan. Tulosluettelossa komeilivat Jouko Kallbergin, Juha Suoniemen ja Seppo Skipparin nimet sarjojensa voittajina. Pääsiäisenä koko maan Versojen Hiljaiset päivät pidettiin Vuosaaressa, Rastilassa lippukuntamme ja sisarlippukuntamme toimiessa isäntinä. Paikka ”luolineen”, osoittautuikin mainioksi tarkoitukseen.
Eräänä kevätiltana kokoontuivat partiopojat Katajanokalle ja painuivat saman tien maan alle. Uspenskin Katedraalin alla olevaa väestönsuojaa esitteli Versoveikoille asiantunteva opas, suojan valvoja. Hän näytti meille valvomon ym. jännät paikat ja selosti suojan ominaisuuksia. Eräs mukana ollut kertoo, että ”näimme siellä suojan oman sähköä kehittävän koneen (dieselin) kun se pantiin käyntiin, syntyi siitä korviahuumaava ääni”.
Kolkat puolestaan valtasivat eräänä iltana pääpaloaseman. Siellä oli kuhinaa. Poikia kiipeili ja pomppi joka puolella. Kivaa oli nähdä brankkarit talossaan ja nähdä miten hälytyksen jälkeen palomies liukuu pylvästä myöten kämpästään alakertaan. Hämeenlinnassa ja Parolan panssarimuseossa pääsivät käymään lehtitilaushankinnassa ahkeroineet. Partiotaitokilpailut kuuluivat tietenkin kevään kuvaan.
Vuoden 1969 keväällä hankittiin eräpojille syksyllä myydyn Ilonan sijalle uusi moottorivene ”Maj”. Se ostettiin Hangosta. Vene oli pituudeltaan hieman lyhyempi edeltäjäänsä ja ilman takakajuuttaa. Kesällä veneellä tehtiin kolme matkaa Helsingin Santalan välillä ja se oli mukana Santalassa pidetyllä Versolippukuntien yhteisellä juhlaleirillä, jolloin leiriläisiä tutustutettiin merenkulkuun. Maj oli mukana myös leiriläisten 1 luokan vaelluksella ja kuljettamassa vierailupäivänä vieraita Santalan kauniissa saaristossa. Männikkökankaalla, hiekkarannalla meren äärellä pidetty leiri oli versolippukuntien yhteisen ensimmäisen Santalassa pidetyn leirin muistelemisleiri. Leirille osallistui lippukuntamme jäseniä 16.
Syksyn toiminnasta mainittakoon kolkkien iloinen retki Suomenlinnaan ja sen jännittäviin kohteisiin. Joulujuhlastamme on jäänyt mieleen kolkkien liikennemerkkiarvoitus sekä hauskasti hoidettu tötteröviesti, johon ottivat osaa kolkat, partiopojat, johtajat ja vieraamme, jopa herra pastorikin. Tietenkin joulujuhlamme keskeisenä aiheena oli joulun todellinen ilo: ”Meille on syntynyt Vapahtaja”.
Syksyllä johtajaneuvoston kokouksessa Kale valittiin vuorostaan lippukunnan johtajaksi. Jorkin siirtyessä vastuuseen lähinnä hengellisestä puolesta ja suhteesta seurakuntaan. Vuoden aikana Urkki suoritti loppuun Gilwell-kurssin. Hänelle myönnettiin myös Helsingin Partiopoikapiirin kultainen ansiomitali. Versoveikkojen lukumäärä vuoden lopussa oli 47.
Uusi vuosikymmen
Uuden vuosikymmenen alussa tahdoimme myös pyytää siunausta alkaneelle vuodelle ja vuosikymmenelle Versosiskojen kanssa partiojumalanpalveluksessa. Operaatio Keltainen Norsu -kilpailu järjestettiin Risto Kotkavuoren, Kelon johdolla ensimmäisen kerran samana sunnuntaina. Tarkkoja piti olla, jotta löysi Norsun, joiden etsimisessä opasti raamatunlause. Norsuja löytyi, jos löytyi, mm. Kirurgin aidasta, Renlundin mainoskilvestä, raitiovaunupysäkiltä, pylväästä ja vieläpä räästä kellosepän liikkeen takaseinällä olevan seinäkellon heilurista. Kilpailu oli yhteinen Versoveikoille ja Versosiskoille.
Hiihtokilpailun tulosten kärjessä komeilivat jälleen nimet Jouko Kallberg, Juha Suoniemi ja Seppo Skippari. Keväällä osallistui muutamia poikia Tampereella pidetyille Hiljaisille päiville. Pääsiäisen hyvän ja hiljentävän sanoman lisäksi käynti akvaariossa ja planetaariossa oli mukana olleille elämys.
Kesällä ei ollut lippukuntamme varsinaista leiriä, koska leirille lähtijöitä ei tuntunut löytyvän. Sen sijaan 4 kaveria teki ikimuistettavan purjehdusmatkan Helsingistä Lehille. Sää oli loistavan aurinkoinen ja mukana olleet ruskistuivat kovasti. Saaristoreitti oli vaihteleva, eräässäkin kanavassa aivan sisävesireitin kapeikkoa muistuttava. Lehillä olimme Kotkan Vapaaseurakunnan varhaisnuorten leirin iltanuotiolla ja aamutouhuissa. Kolme poikaa yöpyi Maj-veneen kajuutassa. Takaisintulomatka tapahtui täysin pimeässä elokuun yössä suunnistaen.
Pikkujoulujuhlaa oli viettänyt ainakin Oravavartio, jonka vartionjohtajan päiväkirjamerkinnän mukaan eräiden kilpailujen ja leikkien jälkeen ”alkoivat syöminen ja juominen Se muodostuikin aika vilkkaaksi ja minulla oli täysi työ pitää pojat kurissa”.
Operaatio Norsunpolku, eli samantapainen kilpailu kuin edellisenäkin vuonna, järjestettiin partiojumalanpalveluksen jälkeen vuonna 1971. Kakskerrassa pääsiäisenä oli lippukunnastamme edustus. Siellä oli Versojen Hiljaiset päivät.
Vuoden 1971 keväällä, samoin kuin syksylläkin, oli Suolikkaan kämppä ahkerasti retkien kohteena. Siitä kertoo varsinkin Oravavartion päiväkirja. Maaliskuussa siellä vieraili moottorikelkkakin Kalen ja Maran kanssa. Sitä saivat eräät retkelle lähteneet Oravatkin kokeilla ja ihmetellä.
15.-16.5. oli kummallakin vartiolla jännittävä kilpailu ”Kadonneen kaavun salaisuutta ratkaisemassa”. Sanomia löytyi mitä merkillisimmistä paikoista, kuten purosta, suljetusta peltipurkista ja järvessä olevasta pullosta, joka piti narusta nostaa ylös. Lenkki päättyi Suolikkaan kämpälle. 16.5. saapuivat myös kolkat niemellemme, joten koko lippukunta oli retkellä mukana. Lippu nostettiin jälleen Suolikkaan Kotkannokan tankoon, pidettiin aamuhartaus, aterioitiin yhdessä ja nautittiin mitä kauneimmasta kevään säästä ja tuoksuista.
Kesällä oli Versoveikoilla ja Joensuun Hakaveikoilla yhteinen vaellusleiri Kuusamossa myötäillen Karhunkierroksen reittiä. Tämä oli lippukuntamme osalta toinen vaellusleiri. Loppumatka vaelluksesta kulki kuitenkin eri reittiä kuin vuonna 1967. Mukana oli 9 Versoveikkoa ja 6 Hakaveikkoa, Rasivaarassa asuva leirinjohtaja mukaan luettuna Hakaveikkoihin. Huoltomiehenä toimi Mara. Edellisellä kerralla koettujen elämysten lisäksi on mainittava, että ilmat eivät olleet tätä vaellusta kohtaan yhtä suopeat. Heinäkuun 13. päivänä satoi jopa lunta, niin että se peitti valkeana kerroksena maan. Kesävarusteisiin sonnustautuneet veikot hytisivät ja kalisivat niin kuin ei koskaan ennen. Kyseisen päivän vaelluksen päämäärä, Jussin kämppä oli sekin 10 hengen valloittama ennen meidän tuloamme. Kuitenkin me 14 ahtauduimme sinne sisään. Liekö Jussin kämpässä ollut yhtä aikaa aikaisemmin 24 henkilöä? Kuitenkin saimme siinä juotua kuumaa teetä sisuksiimme. Osa pojista lähti vielä ylimääräiselle 7 km:n etapille uuteen vastavalmistuneeseen Ansa-kämppään. Jumalan varjelusta oli, että kaikki kääntyi lopulta parhaiten, eikä kukaan sairastunut. Ilman parantuessa huoletkin häipyivät ja mieliala kohosi. Oulankajoen kansallispuiston mahtavat näkymät ja nähtävyydet valloittivat mukana olleen mielen. Leirin erikoisuuksiin kuului myös melkein kesyt kaksi teerenpoikasta sekä kylmänä Päivänä hangelle kohmettunut kärppä, jonka hengen pojat pelastivat viemällä sen Jussin kämppään. Uutta oli myös huoltomies Maran ja hänen tuuraajiensa venematkat Oulankajoella. Elämysrikkaan leirin jälkeen Versoveikot kävivät myös Julmalla Ölkyllä.
Syksyn puuhiin kuuluivat puutalkoot Suolikkaalla moottorisahan avulla, kuten niin monena vuonna aikaisemminkin. Töitä riitti niin pojille kuin johtajille.
Joulujuhlamme yhdessä Versosiskojen kanssa oli erilainen kuin koskaan aikaisemmin. Tilausbussilla ajoimme Pyylammen luo, josta rivistönä kuljimme Takan tielle. Sieltä 15 soihdun valossa marssimme Suolikkaan isolle majalle, jonka ympäristössä oli useita tervapatoja meille tietä viitoittamassa. Pari rakettiakin ilmestyi yläilmoihin. Suolikkaan iso maja oli koristettu kuusin ja kynttilöin. 45 Versoa, joululaulut, -esitykset, puuro ja -leikit täyttivät kämpän. Erityisesti jäivät mieliin Oravien kuvaelma ja sen päätteeksi lausutut Raamatun sanat: ”Kaikki minkä olette tehneet yhdelle näistä minun vähimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle” ja ”Katso minä seison ovella ja kolkutan; jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, niin minä käyn hänen tykönsä sisälle ja aterioitsen hänen kanssaan”. Lopuksi hiljennyttiin kuulemaan erään kotoa karanneen pojan paluuta kotiinsa isän tykö ja Versoja muistutettiin siitä, että meitä kaikkia kutsutaan sisälle kotiin, Jumalan valtakuntaan.
Vuoden 1971 lopussa olivat toiminnassa Oravavartio ja Haukkavartio sekä kaksi kolkkaparvea. Kolkkaparvien vetäjinä toimivat Tellervo Attila, Tellu ja Päivi Skippari.
Lippukunnan 40-vuotis juhlavuosi
Toimintavuotta 1972 vietettiin Helsingin Versoveikkojen 40-vuotisjuhlavuotena. Se aloitettiin partiojumalanpalveluksella Vapaakirkossa 16.1. Helmikuun 12. päivänä oli lippukunnan pojille järjestetty 40-vuotisjuhla, sen ohjelmassa oli mm. filmejä ja dioja lippukunnan aikaisemman toiminnan esittelemiseksi sekä jätskitarjoilu.
4.-5.3. vietettiin iltapuhdetta Suolikkaan kämpällä. Kutsussa pojille annettiin salaperäinen tehtävä: annettuihin lauseen alkuihin oli etsittävä loppuosa ja vihjeenä oli maininta lippukunnan kokouksessa eräästä tärkeästä säilytettävästä (Lepattavasta Liekistä, talvi 1972). Kutsua oli noudattanut toistakymmentä poikaa. Umpilaavu nousi Suolikkaan niemelle ja sisällä palavasta kahvitulesta nousi vaimea savu kohti taivasta. Metsään merkittiin hiihtolatu. Kämpässä palavan takkatulen ääressä askarreltiin Kalen johdolla. Välillä isommat kaverit kävivät tekemässä merkkitulen jäälle. Makoisan saunan päälle hiljennyttiin lopuksi Raamatun äärellä. Kaverit siirtyivät tämän jälkeen makuuhuoneeseen, jokainen halusi välttämättä saada viettää yönsä umpilaavussa, kuten lehtemme totesi. Umpilaavussa nukutun yön jälkeen oli sunnuntaina hiihtokilpailut, joihin osallistui 11 poikaa. Yli 13-vuotiaiden sarjan voitti Juha Suoniemi ja alle 13-vuotiaitten Petri Lintinen sekä kolkkien Olli Salmensaari.
Maaliskuun lopulla osallistui lippukunnastamme 16 partiolaista Versolippukuntien yhteisille Hiljaisille päiville Joensuussa, missä kaikkiaan oli mukana 90 versoa. Päivien tunnuksena oli ”Valolta valolle”. Matka tehtiin yhdessä turkulaisten kanssa tilausbussilla. Lehtemme kertoo matkasta seuraavaa: ”Matkaa teimme noin 8 tuntia. Oli siinä menoja ja muhinoita, ennen kuin pääsimme majapaikkaamme Rääkkylän terveystalolle. Matkallamme jouduimme yhden kolarin takia tekemään mutkan Parikkalaan ja eräässä mutkassa autostamme putosi oven lasi, joten jouduimme koko loppumatkan peittelemään syntynyttä aukkoa. Aamulla jatkelimme matkaamme kohti Joensuuta. Tietenkin laulelimme, niin että vieläkin soi korvissa laulu ”Mulla on ilo”. Päivillä yövyttiin Joensuun partiotalolla. Raamattutunnit lapsen kaltaisuudesta ja rikkaasta nuorukaisesta, yksilöllisyydestä ja Jumalan johdatuksesta, keskustelu Jeesus -liikkeestä ja hiljainen ilta kynttilöin valaistussa Joensuun Vapaakirkossa elämän tärkeimpien kysymysten äärellä sävyttivät päiviä. Päivien maastokilpailut pidettiin Mertalammella, ja voittajaksi selvisivät Helsingin Versoveikkojen Eräpojat.
Huhtikuun 15. päivänä Versoveikot järjestivät 40-vuotisen toiminnan merkeissä partiojuhlan Helsingin Vapaakirkossa seurakuntalaisille ja muille lippukunnan ystäville. Juhlassa oli ilahduttavan paljon yleisöä. Ohjelmasta mainittakoon mm. Oravavartion poikien laulut, entisen verson ja kahden nykyisen verson haastattelu, Heikki Silvolan esittämä pianokappale, filmi Karhunkierros-vaellusleiriltä ja diakuvia lippukunnan toiminnasta. Juhlassa kannettu kolehti, 506,19 mk, luovutettiin lähetykselle Kongoon hankittavaa rullatuolia varten.
Entisiä versoveikkoja oli kutsuttu koolle 23.4. Ravintola Gambriniin lounaalle tarinoimaan ja muistelemaan menneitä. Lippukunnan aikaisempaa toimintaa muistettiin filmien välityksellä. Tilaisuudessa ojennettiin SPJ:n rautaiset ansiomerkit Martti Salmensaarelle (ja myöhemmässä tilaisuudessa entiselle johtajallemme Veikko Waismaalle) sekä HePP:n pronssiset ansiomerkit Tellervo Attilalle, Seppo Skipparille ja Jorma Waismaalle.
Kesäkauden kohokohta, kesäleiri pidettiin 10. – 16.7. Stora-Halshoimenin saarella Santalassa, tosin pienellä joukolla. Matka leirille suoritettiin purjehduksena moottorivene Majlla ja se kuului leirin ohjelmaan. Leiriä suosi loistava kesäinen sää. Leirin johtajana toimi Kale, Majn kipparina Mara, leiriemäntänä Anneli Berg ja huoltopäällikkönä sekä ruoan- että hengellisen huollon suhteen Jorkki. Leiriolympialaisten, partiotaitokilpailujen, raamattutuntien ja iltanuotioiden lisäksi leiri teki myös vierailun Hankoon sekä yöllisen jännittävän etsintäpartioretken lähisaaristoon Majlla. Kalastuskilpailu, optimistijollien purjehdus, saunominen ja vierailupäivä sekä sunnuntain jumalanpalvelus sisältyivät myös ohjelmaan. Leirillä vieraili kolme amerikkalaista poikaa.
Syksyllä entisille versoille järjestettiin juhlavuoden merkeissä 29.9. Suolikkaan retkikämpällä leppoisa sauna- ja takkailta, jossa tutustuttiin hienoon retkialueeseemme. Lokakuun alussa Versoveikkojen johtajat toimivat isäntinä kaikkien Versolippukuntien yhteisillä partiojohtajapäivillä Helsingin Vapaaseurakunnan nuorten kämpällä Suolikkaan niemellä. Kiljavan kämpällä pidetyille HePP:n uskonnollisen työn vihje-päiville ottivat osaa Heikki Silvola ja Kari Koivumäki. Jo perinteeksi tulleen tavan mukaan Versoveikot nostivat itsenäisyyspäivänä lipun Käpylän Taivaskallion lipunnostotilaisuudessa. Oravien kertoman mukaan ”paikalla oli kaatosade ja 6-7 beaufortin myrsky. Nosto onnistui hyvin, vaikka arvoisa lpkj meinas lentää lipun mukana, mutta tajus irrottaa kätensä lipusta eikä jalkoja maastoa”.
Vartioiden jääkiekko-, jalkapallo- ja lentopallo-otteluissa olivat vastustajina Rekolan Metsäveikot ja Koudan Pojat. Majlla oltiin katsomassa isojen purjealusten Tall Ships Race -kilpailun lähtöä Helsingin ulkopuolella.
40-vuotisjuhlavuotena olivat toiminnassa Oravavartio Helsingissä ja Haukkavartio Tapanilassa, kolkkaparvet kummassakin toimipaikassa sekä eräpoikavartio. Lippukunnan jäsenmäärä vuoden lopussa oli seuraava: kolkkapoikia 24, partiopoikaa 15, eräpoikia 2 sekä partiojohtajia ja johtajapartiolaisia 13.
Pari touhukasta vuotta
Joka partiovuoden olemme aloittaneet jumalanpalveluksella Annankadun Vapaakirkossa. Olemme hiljentyneet Sanan äärelle, jota meille on jakanut joku seurakuntamme paimenista tai sitten partiosihteerimme Aake tai muu vierailija. Usein vartiomme ovat esittäneet laulua, pojat ovat keränneet kolehdin ja joku partiojohtajistamme on aloittanut tilaisuuden. Lupauksenantotilaisuus on ollut myös eräissä partioperhekirkoissamme. Niin myös vuoden 1973 aloitimme jumalanpalveluksella 14. 1. – Suolikkaan niemellä oli reipas hiihtolomaviikonloppu 24.-25.2.
Lippukuntamme toimivat Hiljaisten päivien isäntinä 30.3.-1.4. Päivät pidettiin Kiljavalla HePP:n koulutuskeskuksessa. Tampereelta, Turusta, Joensuusta ja Hesasta oli saapunut päiville yli 100 partiolaista. Lauantain juhlallisen lipunnoston ja aloittajaisten jälkeen seurasi reipas kilpailu lähimaastossa ennen ruokailua. Päivällä kuulimme tarinaa kirjoista, lähetyksestä ja nautimme vapaa-ajasta. Raamattutunnin jälkeen näimme filmin Jumalan ihmeistä luonnossa. Sunnuntaiaamuna oli Kiljavan vaikuttavassa kämpässä Hiljaisten päivien aamukirkko.
Noin 30 Versoveikkoa teki 20.5. retken Mersu-pikkubussilla Hämeenlinnaan Parolan panssarimuseoon. Annankadulta lähtenyt auto poimi Tapanilan pojat Mosan kämpän edestä. Katseltavaa riitti ja baarissa kuulemma ”tuhottiin jäätelöt ja limsat”.
Kesällä pidettiin Versolippukuntien yhteinen Versoleiri Santalan Pekanniemessä 4.-11.7.1973. Leirillä oli rakennuspäivä, leiritaitojen päivä, luonnonpäivä, kotiseutupäivä, jolloin käytiin Hangossa, juhlapäivä, meripäivä, partiotaitojen päivä ja purkupäivä. Leiritaitojen päivänä opeteltiin paistamaan räiskäleitä, ompelemaan leirimerkki omaan puseroon, nähtiinpä itse leirin johtajankin Oskun, Olavi Rintalan, ompelevan omaa merkkiänsä puun varjossa. Leirillä opeteltiin myös purjehdusta optimistijollilla, kaikki leiriläiset saivat ottaa tähän osaa. Juhlapäivänä leirijumalanpalveluksessa Pekanniemen korkealta kalliolla antoi osa leiriläisistä partiolupauksensa Suomen lipun liehuessa reippaassa tuulessa. Leirillä oli osanottajia ainakin Helsingistä, Turusta ja Tampereelta.
Maj-moottoriveneellä leirille tulivat 16 tunnissa Hesasta Santalaan pari Oravavartion poikaa Upen, Korvan ja Rännin kanssa. Veneen ajoivat Santalasta Helsinkiin Upe, Pico, Korva ja Mara. Barösundissa yövyttiin. Matkalla harjoitettiin navigointia, oli mies meressä harjoitus ja kerrottiin hurjia kalajuttuja. Tuntemattomasta syystä ei kala kuitenkaan tarttunut vieheisiin, vaikka niitä oli koko kopallinen.
Syksyllä Oravavartiota yritettiin jakaa kahdeksi vartioksi, mutta ”kaikki pojat yksimielisesti vastustivat tätä” (= päiväkirjamerkintä). – Vartiot kävivät myös syksyllä merellä Maj -veneellä.
Vuoden 1974 maaliskuun alussa pidetylle viikonlopputalvileirille osallistui 5 Oravavartion poikaa Maran ja Upen (Urpo Halttusen) ja parin johtajapartiolaisen johdolla Oravien päiväkirjamerkinnän mukaan ”Upe nukkui talviteltan alaosassa ja kun kaikki vesi valui alas, Upe opetteli uimaan”. Leiri teki hiihtovaelluksen Solvallaan ja valmisti kilpaladun sunnuntaiksi lippukunnan hiihtokilpailuja varten. Näissä kisoissa oli 19 osanottajaa. Kolkkien sarjan voitti Juha Lappalainen Mika Harmisen tullessa toiseksi, partiopoikien paras oli Jusu Koivumäki Pete Lintisen päästessä toiseksi ja partiotyttöjen sarjan voitti Eeva-Liisa Silvola. -Maaliskuussa Haukkojen ja Oravien välisen jännittävän pingisottelun voitti Oravavartio tuloksella 3 – 1.
Lehillä Pyhtään Rånäsissä pidetyille Hiljaisille päiville matkasivat hesalaiset yhdessä turkulaisten kanssa. Lepattavan Liekin mukaan lauantaina partiolaiset heräsivät virkeinä hyvin nukutun yön jälkeen juhlalliseen lipunnostotilaisuuteen. Seurasi ulkoilua, ruokailua (aaah), paikkakuntien välinen raamattuaiheinen tietokilpailu (jonka tamperelaiset voittivat hesalaisten Iltatähtien ollessa toisena), osmonsolmun valmistusta sekä ”raju” karhunkierros (Oravavartio voitti, Iltatähdet toisena). Olipa ohjelmassa myös keskustelua aiheesta partio ja politiikka. Nähtiin myös filmi ”Etuoikeus”.
Versoveikkojen kuusi kolkkaa osallistuivat vapaaseurakunnan varhaisnuorisoleirille Puolivälissä heinäkuuta. Heinä-elokuun vaihteessa partioikäisillä oli tunturileiri Jerisjärvellä Muoniossa. Matka tehtiin henkilöautoilla, menomatkalla yövyttiin Kiponniemessä, Upen auto hieman reistaili matkalla ja siitä puhkesi kumikin. Lauantaina kello 16.40 alkanut matka päättyi sunnuntai-iltana kello 20.00. Leirin alkupaloina käytiin kalamajoilla ja Keimiöt unturilla. Tiistaista torstaihin vaellettiin. Keimiöjärven ja Pallasjärven kautta kuljettiin Pallaksen leirintäalueelle, käytiin kylässä Pallashovissa, valloitettiin Taivaskero. Mehu juotiin Poropirtissä ja yö vietettiin autiomajassa.
Vaellukseen kuului myös Keräskeron valloitus ja se päättyi Vuontispirtille, josta oli autokuljetus takaisin Jerisjärvelle. Leiri kävi myös Sammaltunturilla ja Oloksella. Tunturileirin vetivät Kale ja Mara ja hyvästä ruoasta piti huolen emäntä Pipsi (Salmensaari). Leirin raamattutunnit pitivät Veke ja Leila (Niskanen).
Elokuussa tekivät Versoveikkojen eräpojat Hessu ja Kartsa polkupyörävaelluksen Helsinki – Mäntsälä – Oitti – Lammi – Tampere (Osuus Tampere – Riihimäki junalla) ja Riihimäki – Vihti – Helsinki. Lokakuussa Oravavartio ja kaksi vartiota Versosiskoista kisailivat partiotaitokilvassa Vihdin maastossa. Tehtävinä oli mm. Kimin koe, lämpötilan arviointi, pukkiköytöksen tekeminen, yöpyminen maastossa, solmut ja kyljysten grillaaminen. Tytöt totesivat, että jotkut osaa, jotkut ei. Kisan voitti Iltatähdet, toisena Pyrstötähdet ja kolmantena Oravat.
Jo neljäntenä vuotena peräkkäin kokoontuivat pienet ja isot Versoveikot ja Versosiskot yhteiseen joulujuhlaansa Suolikkaan Kotkannokan niemen isolle kämpälle. Jälleen siellä laulettiin, leikittiin, syötiin joulupuuroa pirtin pöydän ääressä, kuunneltiin poikien esityksiä, jouluevankeliumi ja -kertomus, kaikki kynttilöiden valossa kämpän hämärässä tunnelmassa. Mieleenpainuvaksi elämykseksi muodostui myös soihtukulkueena suoritettu marssi takaisin maantielle tilausbussillemme. Oli siinä iltaisilla Porintien autoilijoilta ihmettelemistä, minne tuo soihtukulkue oli menossa.
Toiminta aloitetaan Myllypurossa
Vuoden 1975 alkupuolen tapahtumiin kuului Versosiskojen kanssa helmikuun alussa partiolaisten vanhemmille järjestetty ilta, joka kokosikin mukavan joukon vanhempia. Vanhemmille esiteltiin partioaatetta ja lippukuntia, näytettiin diakuvia, katsastettiin kolot, Pyrstötähdet lauloivat ja välillä laulettiin yhdessä ja kilpailtiin. Iltatähtien paistamat lämpimät räiskäleet maistuivat makoisilta ja ilta päätettiin partiolaisten tapaan sisaruspiirissä.
8.3. piti Suolikkaalla olla hiihtokilpailut, mutta ne jouduttiin muuttamaan maastojuoksukilpailuiksi olemattoman lumen johdosta. Paikalla oli tusina partiolaista, kolme kolkkaa, kolme vanhempaa ja seitsemän johtajaa. Juoksuradalla oli tehtäviäkin, tervaksen noutaminen, ratamerkkien laskeminen ja pallojen ämpäriin heittäminen. Ratamestarina toimi Hessu (Heikki Silvola) apunaan Korva (Tapio Halttunen)
Kevään Hiljaisille päiville, jotka tällä kertaa pidettiin Kurussa, osallistui 25 Versoveikkoa ja -siskoa omalla tilauspienoislinja-autolla. Matkalla ehti tutustua partiotovereihin, kuunnella musaa ja jopa nukahtaakin. Ulkoilu, maastolenkkeily, keskustelu Versojen yhteistyömuodoista ja raamattutunnit muodostivat Hiljaisten päivien ohjelmarungon. Pari Versoveikkoa, Mara ja Hessu koenukkuivat untuvamakuupusseissaan Karrimat-alustat -5′- – 10’C lämpötilassa 20 cm:n paksuisen lumen päällä kahden vajan välissä olevalla, kanaverkolla aidatulla aukiolla. Nukkumisesta löytyy yksityiskohtainen selostus Lepattavan Liekin kesänumerosta 1975.
Kevään ohjelmassa oli myös fillariralli huhtikuussa ja äitienpäivän aattona retki Porvooseen.
Versosiskojen ja -veikkojen yhteinen leiri elokuussa pidettiin ensimmäisen (ja toistaiseksi ainoan) kerran Örarna-saarella Santalan saaristossa. Leiriä suosivat loistavat säät, harvinaisen tyynet aurinkoiset aamut siihen nähden, että oltiin aivan avomeren tuntumassa. Oravien iskujoukko valtasi saaren jo perjantaina työleirin merkeissä, se saapui sinne Maj-moottoriveneellämme. Lauantaina saapuivat Oravien, Iltatähtien ja Pyrstötähtien partiolaiset sekä kolkat ja tontut. Leirin vahvuus oli 30, johtajana toimi Kale. Ohjelman kohokohtana oli venevaellus. Yksi tyttö- ja poikavartio lähti soutuveneellä matkaan, toiset samanlaiset joukot heitettiin Majlla saarelle, jossa rastit sijaitsivat. Kesken makeimpia unia vaelluksella, kello 2.30 herätettiin partiolaiset kovalla karjahduksella: Hessu oli kadonnut. Vartiot haravoivat saarta ja löytyihän Hessu lopulta, hän oli liukastunut ja loukannut jalkansa. Ensiavun jälkeen potilas kuljetettiin laayualueelle ja partiolaiset pääsivät jatkamaan häiriintyneitä yöuniaan. – Leiriolympialaiset, koulutuspisteet rastilta rastille ja leirikaste kuuluivat luonnollisesti ohjelmaan. Raamattutunnit piti nuoremmille Aake (Huurresalo) ja vanhemmille leiripappimme Mauri Levä. Huollon toiminnasta vastasi Matti (Nikunen).
Lokakuussa oli Suolikkaan maasto Versolippukuntien vartionjohtajien ja apulaisten vihjepäivien sekä partiojohtajien tapaamisen paikkana. Osanottajia oli kaikkiaan 45, Versoveikoista 10. Päivillä pohdittiin yhteistapahtumia, versokoulutusta ja vihjeitä lippukuntien talouden kohentamiseksi. – Syksyn lippukuntatapahtumiin kuului myös leirimuisteloilta Annankadun alasalissa ääninauhoineen ja dioineen sekä partiotaitokilpailut Suolikkaan maastossa marraskuun alussa, jossa vartiot sijoittuivat seuraavaan järjestykseen: Pyrstötähdet, Iltatähdet, Ketut ja Haukat.
Tällä kertaa lippukuntien joulujuhla pidettiin Vuosaaressa Meriharjun majassa, joka kokosi hallin ääriään myöten täyteen partiolaisiamme. Joulujuhlan yhteydessä järjestettiin kynttilätempaus. Kynttilät lähetettiin postipaketeissa Vapaakirkon lähetystyöntekijöille Kirsti Kormulle, Anneli Talsolle, Kari ja Maiju Punkkisille sekä Olavi ja Marja Vesalaiselle iloa tuottamaan Nepaliin.
Syksyllä myönnettiin Urkille, Urho Sarjaluodolle Suomen Partiolaiset ry:n hopeinen ansiomerkki.
Versoveikkojen vahvuus vuoden 1975 lopussa oli 42 poikaa sekä 10 johtajaa ja avustajaa. Vartioita oli 2 ja kolkkaparvia keväällä 2 ja syksyllä 3. Uusi kolkkaparvi alkoi toimintansa NMKY:ltä vuokratussa tilassa Myllypuron Ostoskeskuksen kellarissa. Vuoden aikana herätettiin henkiin vartiojohtajille tarkoitettu lehti, Kipinä, joka ilmestyi 11 numerona. Yhteydenpitovälineenä partiolaisiin oli ”Lepattava Liekki” (4 numeroa/vuosi).
Menetämme Suolikkaan kämpän
Vartionjohtajaneuvoston lehti Kipinä ilmestyi myös vuonna 1976 yhtenätoista numerona (ja vuonna 1977 viitenä numerona). – Partiojumalanpalvelukseen 18.1.1976 kokoontui 32 versoveikkoa ja -siskoa, hiihtopäivään ja -kilpailuihin Vihdin maastossa osallistui 22 (Ketuista, Haukoista, Hesan ja Mosan kolkista ja Pyrstötähdistä). MukkeIin ja Peten ajat komeilivat kärjessä. Huhtikuun alussa osa Sudenpennuista oli kuuntelemassa, kun Liisa Risku kertoi lähetystyöstään Kongosta. Samoihin aikoihin 31 partioikäistä hesalaista, (Versoveikkoja 18) osallistui Hiljaisille päiville Kustavissa Kuninkaantien leirikeskuksessa. Jälleen matka tehtiin tilausbussilla. Kaikkiaan partiolaisia oli runsaasti toistasataa. Toukokuussa vartioikäiset tekivät polkupyöräretken Helsingin pitäjän kirkolle ja takaisin. Samana lauantaipäivänä sudenpentuikäiset suorittivat polkupyöräretken Tekniikan Museoon tutustumiseksi. Yhteiseen kevätkokoukseen osallistui 29 Versoa.
Tätä kevättä varjosti hyvin ikävä tapahtuma, Suolikkaan saunakämpän tulipalo 22.-23.5. välisenä yönä, johon oli osaltaan syynä varomaton tulen käsittely. Tällöin sai viisi poikaa palovammoja, näistä kaksi vakavampia. Tämä sydäntäkouraissut tapahtuma antoi vakavaa aihetta itsetutkisteluun lippukunnalle partiotaitojen ja -aatteen osalta. Tulipaloa seuranneilla päivinä lippukunta oli erityisen kiitollinen seurakunnalle sen mukanaolosta, esirukouksista ja järjestetystä keräyksestä eniten loukkaantuneelle Kallelle.
Kaikesta huolimatta päätettiin toimintaa jatkaa. Versolippukuntien yhteinen kesäleiri oli heinä-elokuun vaihteessa Stora-Halsholmen saaressa Santalassa. Versoveikkoja avustajineen oli mukana 16. Leiri jakaantui poika-, tyttö- ja kolkkaleiriin sekä johtajien telttakylään. Yli 14-v. partiolaiset tekivät 3-päiväisen vaelluksen veneillä, muilla partiopojilla oli lyhyempi partiotaitokilpailu. Leiriolympialaisten lajeina olivat mm. pussijuoksu, tikanheitto, renkaanheitto ja kolmiloikka taaksepäin. Jokaisen vartion piti aidata alueensa. Leirin lopulla valmistui aidattu kaislamajakylä leiriläisten tekemänä lähetyspäivän merkeissä. Leirillä oli mukana yksi vartio Ruotsista, Ruotsin allianssilähetyksen partiolaisia. Raamattutunnit pidettiin kolmessa eri ikäryhmässä, niistä huolehtivat Kassu Rautjoki, Vesa Koivu ja Jorkki.
Syksyllä päätettiin toistaiseksi luopua omasta moottoriveneestä. Maj myytiin lokakuussa.
Lokakuussa Versoveikoista osallistui 15 osanottajaa Kangasalla pidettyihin Versolippukuntien partiotaitokilpailuihin ja johtajapäiviin tamperelaisten toimiessa isäntinä. Hesalaisia vartioita olivat Tähdet, Ketut ja Haukat. – 22. 11. lippukunta vietti Nepal-iltaa Juhani Kivelän opastuksella. Partiolaiset tutustuivat mm. Nepalin kirjoitettuun ja puhuttuun kieleen ja maassa tehtävään lähetystyöhön. Diat elävöittivät iltaa. -Tällä kertaa alasalissa Annankadulla pidettyyn joulujuhlaan osallistui 27 Versoveikkoa isäntinä toimineiden Versosiskojen lisäksi. Joulujuhlan yhteydessä järjestettiin toistamiseen kynttilätempaus lähetysmaille.
Jäsenmäärä vuoden vaihtuessa oli 36. Vartionjohtajaneuvosto kokoontui 5 kertaa ja johtahaneuvosto 4 kertaa vuoden 1976 aikana.
Uusi retkikämppä rakennetaan
Vuoden 1977 alussa valmistuivat Maran tekemät Suolikkaan uuden kämpän piirustukset samoin kuin urakkaohjelma ja tarjouspyyntö. Kämpästä löytyy tästä julkaisusta oma juttunsa.
Kevätkauden partiotoiminnan rungon muodostivat jo perinteiseksi tulleet lippukuntatapahtumat. Hiihtokilpailuihin, jotka pidettiin Myllypurossa paukkuvassa pakkasessa (- 18 °C) osallistui vain 9 osanottajaa. Pakkanen ilmeisesti karkoitti useimmat ladulta. Yksi osanottaja jouduttiin viemään kesken kaiken lämmittelemään Maran kotiin – Hiljaiset päivät pidettiin tällä kertaa Hämeenlinnassa. Versoveikkoja oli mukana kymmenkunta, versosiskoja kaksikymmentä. Matka tehtiin junalla. Versoinfo, filmi, maastokisa, Keken raamattutunnit, tutustuminen kustannuskeskus Päivään ja jumalanpalvelus Hämeenlinnan Vapaakirkossa jäivät päivien osallistujien mieleen. Maastokilpailussa oli tänäkin vuonna monia hauskoja tehtäviä, esim. makaronien yhteensolmimista, ilmapallojen ampumista ilmakiväärillä jne. Teija mainitsee lehtikirjoituksessa (vaatimattomasti), että tyttöjen sarjan voittivat Hesan Iltatähdet. Pojat sen sijaan antoivat voiton hämeenlinnalaisille.
7.5. oli lippukuntien suuresti mainostettu etelänmatka, tosin vain Suomenlinnaan saakka. Tästä kertoo myllypurolainen Simo Hyvönen seuraavaa:
”Lähdimme bussilla 92 ja jäimme pois yliopiston kasvitieteellisen puutarhan kohdalla. Siitä kävelimme Tuomiokirkon luo. Siellä vietettiin Punaisten Ristin 100-vuotisjuhlaa. Siellä pysähdyimme juttelemaan erään majurin kanssa. Siitä kävelimme Keisarinnan kiven luo, josta menimme Korkeasaaren lauttaan, koska Suomenlinnan lautta oli kunnostettavana. Pian lautta lähtikin liikkeelle. Merimatkalla ohitimme Finnjetin ja näimme sen kokonaan. Kun saavuimme Suomenlinnaan, tutustuimme ensin kirkkoon. Sitten menimme syömään eräälle rinteelle. Siellä oli paljon luolia. Sitten alkoi rastikilpailu. Minä olin joukon johtaja. Eräällä rastilla minulta hukkui laukku, mutta se löytyi myöhemmin kuitenkin. Ensimmäisellä rastilla täytyi silmät kiinni tunnistaa kymmenpenninen. – – – Kaikkia rasteja en muista. Sitten viimeiseksi tulimme Kuninkaan portille. Sen lähistöllä tutkimme erään pitkän luolan.”
Seurakunnan lastenleirille kesä-heinäkuussa 1977 osallistui seitsemän Versoveikkojen sudenpentua. Elokuussa vaeltajille ja johtajapartiolaisille järjestetylle SVN:n primitiivileirille Santalan saaristossa osallistui 4 Versosiskoa ja 5 Versoveikkoa.
Syksyllä pidettiin myös partiolaisten vanhempainilta. Tötterön puhallusviesti laukaisi tunnelman ja kahvi maistui. – Partiotaitokilpailut syksyllä voitti tällä kertaa hesalainen Ahmavartio hankolaisten Merikotkien tullessa toiseksi. Hesalaisista vartioista oli myös mukana Iltatähdet, Metsätähdet ja Hippiäiset. Kisat olivat Suolikkaan maastossa ja mukana oli yhdeksän vartiota.
Joulujuhla pidettiin taas vaihteeksi Suolikkaalla. Vartiolaisemme osallistuivat marras-joulukuulla Versopartiolaisten Jouluaatto-lehden myyntikampanjaan Versoveikkojen myydessä n. 380 lehteä. Pojat saivat tästä itselleen 1 markka/lehti. Suolikkaan kämppä valmistui vuoden aikana. Saimme iloita entistä käytännöllisemmästä ja komeasta kämpästä. Partiojohtajat ja isommat pojat osallistuivat talkootöihin.
Vuoden päättyessä oli toiminnassa kaksi vartiota ja kolme sudenpentulaumaa.
Tutustumme lähetystyöhön. Kevät katselmus ja kämpän vihkiäiset.
Vuoden 1978 Hiljaisille päiville Joensuussa osallistui 11 versoveikkoa ja 9 versosiskoa. Matka tapahtui yhdessä hankolaisten kanssa. Perinteisten Hiljaisten päivien ohjelmien lomaan Joensuun Haka-versot olivat järjestäneet kaupunkikisan. Akvaariokala-tehtävä selvisi kysymällä akvaariokaupasta, aikataulut löytyivät linja-autoasemaita. Salaisen rastin tehtävänä oli huomata, että rappiolle joutunutkin on lähimmäisemme. Tätä ei valitettavasti huomattu. Paluumatkalla linja-autokuskimme innostui ajamaan hiukan liian lujaa ja miten ollakaan, poliisit napsauttivat sakon ylinopeudesta. Matkalaiset keräsivät kolehdin kuskin auttamiseksi.
Vuosikymmeniä Pohjois-Intiassa työskennellyt Hellin Hukka-Dukpa ja hänen suomalais-bhutanilaiset lapsensa Martti, Juhani ja Ester olivat vierainamme partiolaisten Intia-illassa 24.4. Näimme diakuvia lähetyskentältä, Martti ja Juhani lauloivat ja saimme esittää kysymyksiä lähettiperheelle. – Edelleen osallistuimme Versolippukuntien lähetystempaukseen, jonka toteutimme metsänpuhdistustalkoiden muodossa
21.5. Herttoniemessä kahdessa paikassa kaupungin metsäosaston suosiollisella myötävaikutuksella. Roskat, risut ja romut kerättiin pois maastosta siirtolavoille. Kun oli jokin tunti huhkittu, maistuivat lippukunnan tarjoamat limsat mainiolle. Talkoot tuottivat noin 450 markkaa. Varat käytettiin pienten palkintojen hankkimiseksi Himalajan Vapaakirkon pyhäkoululaisille Pohjois-Intiaan.
Helsingissä järjestettiin toukokuussa pitkästä aikaa kaikkien partiolaisten yhteinen kevätkatselmus, johon Versoveikot ottivat osaa kahdenkymmenen partiolaisen voimin. Senaatintorin juhlan jälkeen marssimme Kaivopuistoon, jossa oli pystytetty partionäyttely.
Viikon kuluttua kevätkatselmuksesta pidettiin Suolikkaan uuden saunakämpän vihkiäistilaisuus. Lauluryhmä lauloi, kuulimme katsauksen kämpän syntyvaiheisiin (Urkki), kiitokset talkoolaisille ja lahjoittajille (Kale) ja kämpän vihkimisen käyttöönsä toimitti pastori Tapio Henriksson. Väkeä oli runsaasti ja ilmakin suosi. Tilaisuudessa luovutettiin Ahmavartiolle syksyisen -77 partiotaitokilpailun voittopalkintona vaeltajalaavu. Erityisesti tilaisuutta juhlisti viiden Ahmavartion jäsenen antama partiolupaus ulkona lipun edessä. Entinen partiojohtajamme, lomalla oleva lähetystyöntekijä Arkki (Halttunen) luovutti hevosantiloopin sarvet kämpän seinälle muistoksi ja tervehdykseksi Kongosta.
Leirimme pidettiin Santalan Pekanniemessä, minne talkoovoimin oli valmistunut uusi leirikeskusrakennus. Osa partiojohtajia oli osallistunut talkoisiin sen rakentamiseksi. Harvinaisen kauniin ja lämpimän sään suosimaan leiriin osallistui 19 versoveikkoa ja 3 Hangon meriversoa muutaman versosiskon avustaessa johto- ja keittiötehtävissä. Kale, Mara, Jorkki, Eeva-Liisa ja Teija vetivät leirin.
Pakilan-Paloheinän maastossa marraskuulta sudenpennut kisailivat luontopolun merkeissä ja partiolaisilla oli suunnistusharjoitus. Sudenpentuja oli mukana 15 ja partiopoikia 5. Eväät ja juotava popsittiin Paloheinän majalla lenkin jälkeen. – Joulujuhla oli tänä vuonna yhteinen kerholaisten ja pyhäkoululaisten kanssa ja se pidettiin Vapaakirkossa. Myös siinä toteutettiin kynttilätempaus. Kun kirkko pimennettiin. partiolaiset sytyttivät kynttilänsä, tuli kulki kynttilästä kynttilään ja juhlallinen tunnelma täytti tilaisuuden. -Joulun alla myytiin 200 Jouluaattoa ja 100 Lasten Jouluaattoa.
Tunnelmia talviteltassa
Vuoden 1979 talvikisat pidettiin harmaana ja sumuisella maaliskuun aamuna retkikämppämme maisemissa. Mäenlaskussa märässä lumessa lapaset ja housut kastuivat, mutta silti jaksettiin hiihtää kilpailulenkki. Sudenpennuista Myllypuron pojilla oli kovin kunto ja he saavatkin kaksoisvoiton. Parhaat olivat: 1. Antti, 2. Juha, 3. Jari ja 4. Timppa. Tyttöjen sarjassa oli vain yksi osanottaja Minna, joten hän sai itselleen kunniaa ja mainetta samoin kuin pikkusisarensa Mari, joka voitti alle partioikäisten sarjan. Seniorien sarjassa meno oli kankeampaa ja otsa hiessä ja hampaat irvessä hiihdettiin, Jarmo voitti. Naisten sarjan voitti Satu ainoana osanottajana. Ruokailunjälkeen leikittiin vielä kissaa ja hiirtä.
Helmikuussa pidettiin vuosien jälkeen talvileiri Santalan Pekanniemessä. Versoveikoista ja versosiskoista, hankolaisista ja lohjalaisista muodostunut runsas ja laadukas joukko takasi lippukuntalehtemme mukaan leirin onnistumisen. Talvi oli harvinaisen runsasluminen. Lumi luotiin kahdelta pyöreällä peltopläntiltä, talviteltat pystytettiin ja kaminat asennettiin niihin. Heinät täyttivät lattiamattojen virkaa. Yöllä todettiin, että Suomessa on sangen vaihteleva lämpötila. Tunnissa oli yli 20 asteen eroja. On esitetty väite, että se johtui kaminasta. Olisiko noin? -Talvileirin ohjelmaan kuului hiihtoretki Mamren saarelle, rastikisa ja talviolympialaiset. Nimimerkki The Owl toteaa lehdessämme, että saunassa käynti maistui ihanalle. Jälkikatsauksena hän mainitsee, että joku taisi oppia, mitä merkitsee, että on lämmin koti, lämmin vesi ja sisä-wc, jonne ei tarvitse hiihtää. Iltaisin käytiin Kansanopiston sisätiloissa Enni Hokkasen vetämissä lähetyshetkissä. Mieleen jäi, että Jumala rakastaa nepaleja yhtä paljon kuin meitä. Samanaikaisesti nuoremmat osallistuivat seurakunnan talvileiriin Santalan Kansanopiston tiloissa.
Hiljaiset päivät olivat vuorostaan Vesangassa Kiponniemessä. Bussiksi onnistuimme saamaan oikean turisti sellaisen. Takaosassa oli mm. kaksi pöytää kummankin puolin olevine tuoleineen. Versoveikkoja ja -siskoja oli mukana 15, lisäksi hankolaiset, lahtelaiset ja hämeenlinnalaiset matkasivat samalla kulkuvälineellä. ”Näiden päivien nimi taitaakin olla harhaanjohtava”, totesi Kake (Piironen) ensimmäisen raamattutunnin alussa, mutta kyllähän sitä hiljaisuuttakin jo sitten löytyi, kun vaihdettiin kuuntelulle. Maastokisa lauantai-iltapäivänä noudatteli Vesankajärven rantoja, aurinko paistoi ja jää oli tasaista kulkea. Arvioiminen. hukkuneen pelastaminen, murtuneen ranteen lastoittaminen ja paarien teko sekä ruoka-aineiden tunnistaminen tunto- ja hajuaistin avulla olivat kisatehtäviä. Kisan jälkeen maistui sauna, ja sen jälkeen vietimme kotoista takkailtaa laulujen, hauskojen ohjelmanumeroitten ja huutojen parissa hiljentyen iltamme päätteeksi.
Ensimmäisten Versolippukuntien 50-vuotisen toiminnan merkeissä pidettiin juhlaleiri heinäkuun lopulla Pekanniemen vehmailla niityillä raikkaan meren tuntumassa. Tästä kertoo Ahmavartion valokuvan varustettu päiväkirja seuraavaa:
”Meillä oli myös tavanomaiset rituaalit, kuten lipuniasku ja -nosto sekä iltanuotio, oli kilpailua ja vaellusta, saunomista ym. ym… ”Opimme” tekemään tulta ilman tikkuja, rakentamaan siltoja, valmistamaan tikkupullia, pleissaamaan, rihmaamaan, ensiapua, suunnistamaan, paikantamaan oman paikkansa kartalla, kaatamaan puita. Oli melko rasittava aamulenkki joka aamu sekä yhtenä päivänä purjehdus…”
Vaelluksella oli käyty mm. entisen lpkj:mme Samuli Pekkasen haudalla. Leirielämyksen juhlaleirillä koki 26 versoveikkoa ja 10 versosiskoa. Kaikkiaan leirin vahvuus oli satakunta.
Vuoden aikana vartiot ja sudarit retkeilivät useaan otteeseen Suolikkaalla, sudarit myös Vuosaaren Mustavuoressa. Syksyn ulkoilupäivä oli Kontulan – Kivikon – Myllypuron maastossa, siellä tunnistettiin eri aineita hajusta ym. Joulujuhla oli toistamiseen Meriharjussa.
Katsauksessaan vuodelta 1979 Ahmavartion päiväkirja toteaa:
”Ilmoitan nyt ahkerimmat kävijät 1979: Ola, Kössi, Mouce. Suurin osa vartiolaisista sai pikku-hukan lähes valmiiksi sekä Ahmat saivat uuden kasvatin. Ikäväksemme voimme vain todeta, että partioasujen käyttö on kokouksissa vähentynyt huomattavasti (toivottavasti uusi vuosi tuo korjauksen virheisiin).”
Aloitamme sudenpentulauman mvös Haagassa
Vuoden 1980 alussa kajahti versomarssi 20. 1. partioperhekirkossa. Siriusvartio esitti laulua ja Versoveikkojen lipun juhlistaessa tilaisuutta uudet sudenpennut ja partiolaiset antoivat partiolupauksensa. Kirkossa saarnasi Matti-pappimme (Matti Perttu).
Päiväkirjan mukaan on Ahmavartio luistellut, yöpynyt Suolikkaan maastossa Pöksärin luolalla ja osallistunut lippukunnan talvileiriin, joka pidettiin toisen kerran Santalassa. Ilmat olivat huomattavasti suotuisammat kuin vuosi sitten, mutta lunta oli liian vähän. Leiriolympialaisissa Ahmavartiolaiset pärjäsivät odotetusti hyvin. – Mainitun vartion jäsenet Olli Salmensaaren johdolla järjestivät myös myllypurolaisille versoveikoille, heidän vanhemmilleen ja sisaruksilleen hiihdot 15.3. aurinkoisella ladulla. Hiihdon jälkeen Arton äidin kuumentama mehu teki terää.
Helmi-maaliskuussa Kari Rinta-Kahila ja Jarmo Loponen suorittivat pj-peruskurssin Lehillä.
Hiljaisille päiville Hämeenlinnan Vuorentaan koululle osallistui myös versojamme. Päiväkirja toteaa, että lauantain tärkein tapahtuma oli maastokisa, johon osallistui 22 ryhmää: 3 vaeltajavartiota ja 19 vartiota. Ahmavartio sai siellä maastokisan palkinnon ja Palin kiulun.
Toukokuussa Versoveikkojen maineikas Simpen (Simo Väänäsen) vetämä vartio Erä-Oravat toimi järjestäjinä versojen partiotaitokisoissa Nuuksion – Vihdin maastossa. Oma menestyksemme ei ollut kovin loistava, Ahmavartio tuli toiseksi vaeltajien sarjassa Hangon Meriversojen voittaessa.
Kesän leiri oli yhteinen sisarlippukunnan sekäturun tyttö- ja poikaversojen kanssa. Se pidettiin Stora-Halsholmenin tutuksi käyneellä saarella. Turkulaisten komea Marijuana-moottoripurjealus toimi tukialuksena. Ilo, riemuja vakavat hetket iltanuotioilla jäivät leiriläisten mieleen auringon painuessa kultaisella pallona mereen. Jännittävää oli olla merirosvo-iltanuotiolla julmannäköisten merirosvojen rynnätessä kovassa paukkeessa leirillemme. Vakavana kuunneltiin toisella iltanuotiolla isoisten esittämää kohtausta ”kultainen vasikka” Raamatusta. Kivoja olivat myös kilpailut, Hiiren (Risto Ihatsun) järjestämällä luontopolulla piti tunnistaa nahkoja jne.
Lippukuntien syysretki suuntautui tällä kerralla Rastilan maastoon. Syksyn lähetysillassa oli vieraanamme partiojohtajamme Arkki, joka oli jälleen marraskuussa lähdössä viidennelle työkaudelleen Kongoon. Diakuvin havainnollistetussa esityksessään oli paljon mielenkiintoista nähtävää ja kuultavaa. Tummaihoiset pojat ja tytöt tulivat oli. meille paljon läheisemmiksi.
Joulun lähestyessä toteutettiin partiolaisten adventtikalentereiden sekä Jouluaatto-lehden myyntitempaus. – Joulujuhlaa vietimme jälleen Suolikkaan isolla kämpällä. Vaeltajaryhmä esitti kuvaelman Caiuksesta, hänen vaimostaan ja Jeesus-lapsen matkasta Egyptiin.
Vuoden vaihtuessa pidettiin partioperhekirkko ja sen jälkeen lippukuntien virallinen kokous 1981. Siinä hyväksyttiin lippukunnan sääntöluonnos, valittiin jäsenet johtajaneuvostoon sekä tilintarkastajat. Lippukunnan johtajaksi valittiin edelleen vanha konkarimme Kale Oittinen. Lippukuntien yhteiseksi sihteeriksi valittiin Anna-Liisa Holm. – Muistelemispäivänä helmikuussa muistutimme partiolaisten mieleen tapahtumia partioliikkeen historian varrelta ja pidimme hauskaa. Lippukunnat osallistuivat myös Suomen partiolaisten kampanjaan Sambian hyväksi.
Talvileirin pitopaikka oli vuonna 1981 tuttu Kotkankallio Suolikas-järven rannalla. Talvitelttaan ja isoon kämppään majoittunut leiriväki teki hiihtoretken Salmen kartanolle ja takaisin. – Myös helmikuun lopulta kaksitoista partiolaista hiihteli ulkoilupäivän merkeissä Salmen kartanolla Suolikkaan majalle.
Huhtikuussa sudenpennut osallistuivat lastentapahtumaan kirkolla ja toukokuussa koko lippukunnat tekivät kevätretken Turkuun, missä käytiin mm. partiomuseossa ja Turun linnassa. Mukana oli 28 versoa. Toukokuun lopulla pidettiin lippukunnan kokous uudessa kokoontumispaikassamme Etelä-Haagassa (Kauppalantie 32). Täällä oli aloittanut sudenpentulauma toimintansa noin vuosi sitten aivan uudessa vapaaseurakunnan kerhohuoneessa. Lippukuntaillan luonto- ja luonnonsuojeluaiheinen kisa johti läheiselle kalliolle. Sen veti Lissu Holm.
Kesän huipputapahtuma oli vaellusleiri Saariselällä. Sille ottivat osaa partiolaiset Emma Kekomäki, Eeva Tervala, Jarmo Loponen, Teija Torniainen, Arto Paavilainen, Markku Liuke, Jari Närhi, Hannu Salmensaari, Hannu Tiirikainen, Olli Salmensaari, Otso Lintinen, Kimmo Kalervo, Mikko Virkkunen, Nina ja Kari Rinta-Kahila sekä Kalevi Oittinen porukan vetäjänä. Lisäksi olivat mukana Kirsi ja Pirkko. Vaelluksesta on tässä julkaisussa erillinen kirjoitus.
Syksyllä 1981 lippukuntaillassa katseltiin ensimmäiset diat Lapin vaellukselta. Syyskuulla oli Suolikkaalla puutalkoot ja lokakuulla lippukuntien syystapahtuma järjestettiin raikkaassa metsässä Paloheinän – Pitkäkosken seudulla vaeltajavartion ja Jarmo Loposen vetämänä. Partiolaisten sarjassa Kuunsäteet vetivät parhaat pisteet, seuraavina Saukko I ja Saukko II. Sudareista voiton saivat Pamit Myllypurosta. Mukana olivat myös Pääskyt ja Oppivaiset.
Tunnelmallisessa ”kynttilämeren” valaistuksessa Annankadun alasalissa pidetyn joulujuhlamme 11. 12.1981 veti Hannu Tiirikainen. Eri laumat ja vartiot olivat mukana ohjelman suorituksessa. Valo siirtyi taas kynttilästä kynttilään ja nämä jäivät odottamaan postitusta muille maille.
Vuoden 1981 päättyessä ja juhlavuoden alkaessa ovat toiminnassa Jurumivartio Jarmo Loposen vetämänä, Ahmavartio Olli Salmensaaren vetämänä ja Saukkovartio Hannu Salmensaaren vetämänä. Jarmo vetää myös vaeltajaryhmää. Sudenpentulaumat toimivat keskustassa Annankadun kämpällä Heikki Silvolan ja Kari Rinta-Kahilan vetämänä, Haagassa Timo Suomelan ja Arto Kortemaan vetämänä sekä Myllypurossa Jorkki Waismaan ja Matti Rahkalan vetämänä. Lpkj:na on Kalevi Oittinen ja johtajatehtävissä em:n lisäksi Martti Salmensaari. Rahastonhoitajan tehtävistä on huolehtinut uskollisesti Urho Sarjaluoto.
Koonnut Jorkki (Jorma Waismaa)
MEIDAN KAMPPÄMME
Ajatus omasta retkikämpästä syntyi luonnollisesti heti kun lippukuntamme sai lahjoituksena hienon maa-alueen Suolikkaalta. Kun sanottuna vuonna ei lippukunnalla ollut kuitenkaan varoja kämpän rakentamiseen käytettiin Suolikkaan niemeä retkeilypaikkana.
Suolikkaan niemen muodostuessa yhä keskeisemmäksi paikaksi lippukunnan toiminnassa retkien ja leirien paikkana alkoi lähes jokaisen pojan mielessä elää ajatus omasta kämpästä, johon kylminä ja sateisilla päivinä voisi linnoittautua. Jokaisella oli mahdollisuus kantaa kortensa kekoon, tuomalla mahdollisimman paljon keräämiään lehtitilauksia. Innostus oli todella korkealla ja nousi jatkuvasti, mitä lähemmäs tavoitetta saavuttiin.
Syksyllä 1963, neljä vuotta retkialueen saamisesta, suoritti Mara lopullisen aluetarkastelun ja päätyi paikkaan, jossa kämppämme nyt sijaitsee. Rakennusmestari Lauri Leppänen oli jo vuonna 1960 tehnyt meille kolmekin luonnosta retkikämppäämme varten. Mutta lopullinen luonnos syntyi keväällä 1963 Maran toimesta. Suunnitelma hyväksyttiin ja ryhdyttiin tutkimaan tapaa millä toiveemme saataisiin toteutettua. Lähetimme syksyllä tarjouspyyntöjä. Saatuamme vastaukset suoritimme niiden perusteella tilauksen. Veistetyt hirret ja tarvittava puutavara tilattiin Alajärveltä, Pohjanmaalta.
Vihdoin helmikuussa 1964 saapuivat kämpän hirret rekka-autolla maantienlaitaan josta ne traktorin voimalla siirrettiin niemellemme. Hirret ja puutavara pinottiin kieroutumisen estämiseksi hyviin pinoihin, joissa ne odottivat kevättä ja rakennusmiehiä. Rakentajaksi otimme Jussi Halttusen Vihdistä, joka sitten nostikin kämppämme kesän aikana asuttavaan kuntoon. Monet johtajista ja pojista olivat mukana talkoissa, joissa kuljetettiin rakennusmateriaalia niemellemme ennen kuin heinäkuussa 1964 saatoimme todeta rakennusmiesten onnistuneen kokoamaan hirsipinosta todella mukavan näköisen saunakämpän. Suuri haave omasta kämpästä oli muuttunut todeksi.
Virallisten avajaisten ja siunaustilaisuuden jälkeen alettiin todenteolla kunnostamaan ympäristöä. Niissä merkeissä pidettiin leiri 24.-31.8.64 ja innokkaimmat saapuivat jo paria päivää ennen. Aluksi todettiin, että kaikki se maa, mikä kämpän alta oli kaivettu oli nyt kämpän takana suurena kasana, aina räystääseen asti ulottuvalla. Kämppä oli rinteessä jonka vuoksi toinen pää kämpästä oli korkealla ja toinen taas maan sisään kaivettuna. Siispä ensin kaivettiin koko kämppä esiin. Maata kuljetettiin kantamalla ympäri niemeä ja uusia tasaisia telttapaikkoja ilmestyi sen tuloksena sinne tänne. Suuria tasaisia kiviä kuljetettiin portaiksi, joita pitkin saattoi saunasta juosta vilvoittavaan järveen. Roskia poltettiin, tasoiteltiin maata ja kaiken lomassa istuttiin saunassa nauttimassa oman kämpän löylyistä.
Kämppä tarjosi todella kotoisen suojan syksyn sateilta ja talven kylmältä. Jopa niin kotoisan, että maastossa yöpyminen ja metsässä samoaminen alkoi tuntua varsin oudolta. Kukaan ei enää halunnut värjötellä kylmässä laavussa tai saada silmiään punaisiksi Maran aina niin savuisessa umpilaavussa. Ei, kaikki halusivat takan lämpöön ja hirsien suojaan. Saunakämppäinnostus oli valloittanut joka pojan niin Hesassa kuin Mosassakin. Kilvan varattiin kämppää viikonlopuiksi ja toisinaan oli kämppä niin täynnä, että sen täydemmäksi ei tule. Tuntuu jopa siltä, että innokkaimmat eivät olleet kotona muuta kuin uusia eväitä hakemassa.
Vaikka kämppä näennäisesti olikin valmis rakennusmiesten lähdettyä ei sieltä korjaaminen, parantaminen ja kaikenlainen pikku näpertely loppunut. Aina oli jotain puuhaa. Välillä se muistutti lähinnä puusepänverstasta, kun kirveet heiluivat ja lastut sinkoilivat ympäriinsä. Tarvittiinhan toki kämppään penkkejä. Siihen tarkoitukseen ei mikä tahansa kelo kelvannut, vaan monien viikonloppujen aherruksena raahattiin Pöksyhaaran purosta nostetut komeat pölkyt niemelle ja annettiin kuivua. Sitten ne muotoillaan muistuttamaan penkkejä. Seiniä tukittiin kun huomattiin etteivät sukat pysyneet jalassa, kun joka hirreraosta tuuli raikkaasti.
Tammikuussa 2.-6. päivinä 1965 sai kämppä kunnian ottaa vastaan HePP:n runkokurssilaiset, johtajinaan Kale, Mara ja Veka. Muistona kurssista roikkuu seinällä komea tervaspölkky.
Vuoden 1965 jälkeen ei enää omia leirejä pidetty Suolikkaalla, mutta seurakunnan leirit käyttivät hyväkseen saunan suomia mahdollisuuksia.
Pian huomattiin. ettei mikään ole ikuista, ei myöskään saunan kiuas. Ilmeisesti se oli saanut tarpeekseen vaatimuksesta 120 °C tai ei mitään, ja painui kasaan, lopetti vetämisen ja lämmittämisen. Kauan se kyllä sitä rääkkiä kestikin, mutta viisi vuotta oli oleva sen ikä. Täytyi siis hankkia uusi, mutta millainen. Pulma ratkaistiin tekemällä se itse, silloinhan siitä tulisi sellainen. joka täyttäisi saunalle jo korkeiksi muodostuneet vaatimukset. Asiassa onnistuttiinkin ja jälleen löylyä riitti.
Kämpän kunnosta pitivät huolta tehtävään valitut eräpoika-isännät ja epämääräinen joukko isännän apulaisia. Isännän tehtävät annettiin kämpän ahkerimmille käyttäjille. Hehän siellä useimmiten olivat tilannetta tarkkailemassa. Hansky ja Baby pitivät huolen monen vuoden ajan siitä, että kaasua riitti, puita tehtiin, lyhdyn lasit pysyivät ehjinä ja puhdistettiin ja että kämppä muutenkin pysyi mahdollisimman hyvässä kunnossa. Puutalkoot muodostivatkin syksyn toiminnasta kohokohdan. Silloin isäntä hankki moottorisahan ja suuren joukon koloissaan piileviä poikia. Tosin ei heitä juuri silloin tahonut tavoittaa, mutta ahkerimmat suuntasivat kulkunsa kohti luontoa. Metsä raikui, moottorisaha pauhasi ja puuta alkoi tulla venelastittain kämpän eteen. Vielä aamuyöllä saattoi kuulua moottorisahan pauhu. Kun aikansa oli touhuttu, usein koko yökin oli kämpän alus täynnä valmiiksi sahattua polttopuuta. Talvella ei tarvinnut muuta kuin ottaa valmiiksi sahatut pöllit ja halkoa ne. Oli miellyttävää selvitä talvella nopeasti tarvittavista polttopuista saadakseen nauttia kämpän lämmöstä.
Aika kuluu, vuodet vaihtuvat ja niin vaihtuivat kämpän isännätkin. Uudet pojat saivat ottaa paikan niiltä, jotka pikkuhiljaa siirtyivät syrjään ahkerimpien käyttäjien paikalta. Yhä se uhoo lämpöään ja antaa suojan sateelta ja tuulelta. Erään negatiivisen asian se on myös saanut aikaan. Enää ei tahdo niin helposti saada ketään retkelle laavulle tai teltalle. Ei, täytyy olla pehmeä vuode, lämmin sauna, suojaavat hirsiseinät ja konetulet ennen kuin saa vartion innostumaan retkeilystä. Kaiken sen ja paljon paljon muuta antaa Suolikkaan kämppämme. Siellä tavataan, ystävystytään, vietetään mukavia hetkiä ja siellä muistellaan unohtumattomia yhdessäolon hetkiä, mukavia tapauksia, takkailtoja hiipuavan hiilloksen ääressä. Siellä todella eletään ja koetaan kaikkea sitä minkä voi kokea vain toverijoukossa luonnon keskellä, mutta turvallisesti kämpän lämpimässä.
Kippari (Seppo Skippari)
Lepattava Liekki 2/1972
Sunnuntaina 23.5.1976 oli vain savuavat rauniot jäljellä monelle Versoveikolle niin (Lituksi tulleesta retkikämpästämme. Kaksitoista vuotta ehti hirsinen kämppämme suoda suoian retkillämme Suolikkaan maastossa. Tästä ikävästä mieliämme järkyttäneestä tapauksesta kertoi pieni sanomalehtiuutinen 24.5. näin
Viidelle pojalle vammoja majapalossa
KARKKILA (HS) Bensiinillä tulta sytyttäneet partiolaiset saivat pahoja vammoja Vihdissä sunnuntain vastaisena yönä.
Viitisentoista helsinkiläistä partiolaista oli sytyttämässä tulta majansa takkaan Vihdin Ollilan kylässä. Sytykkeenä käytettiin bensiiniä.
Viisi partiolaista sai vammoja. Pahimmin loukkaantui kolme 13-15-vuotiasta poikaa, jotka joutuivat hoidettaviksi Kirurgiseen sairaalaan.
Kenelläkään ei ole hengenvaaraa. Maja syttyi nopeasti ja paloi maan tasalle.
Suolikkaan uusi sauna
Kun tieto vanhan saunan palamisesta tuli oli seurauksena syvä masennus. Mielessä oli pitkään ajatus, että taitaa tässä partiopuuhassa olla parasta pysyä vain laavu- ja teltta-linjalla ja luopua kokonaan mukavuudenrakkautta lisäävistä kiinteistä asumuksista. Laavuajan vahingot kun olivat vain vähän palaneita monoja ja kärynneitä makuupussin jalkopäitä. Masennuksesta kuitenkin toivuttiin ja päätettiin yrittää uudelleen. Vanha sauna oli palvellut hyvin ja oli tyyliltään ja rakenteiltaan partiomaisen yksinkertainen. Siinä oli
kuitenkin eräitä puutteita, jotka uudessa saunassa tuli korjata. Jatkuva ongelmien ja vaikeuksien lähde oli ollut saunan yhteiskäyttö seurakunnan nuorten kanssa. Uudessa suunnitelmassa erotettiin sauna, pesuhuone ja pukuhuone kämppäosasta siten että niitä voidaan käyttää toisistaan riippumatta. Kämppään tuli näin pukuhuoneen kautta tapahtuvan kulun lisäksi erillinen ovi suoraan ulos. Samasta syystä vaihdettiin kämppä-osan ja saunan paikkoja keskenään niin että sauna tuli rakennuksen nuorten kämpän puoleiselle sivulle. Vanhasta saunasta puuttui kämpän puolelta keittiö. Keittiön virkaa toimitti järvenpohjasta nostetun pöllin sisään upotettu nestekaasukeitin. Uuteen kämppään varattiin paikka pienelle tiskipöydälle ja sen yläpuolella olevalle astiakaapille.
Näillä korjauksilla saunan suunnitelmat alkoivat hahmottua. Uudesta rakennuksesta tuli hieman edeltäjäänsä suurempi. Se päätettiin rakentaa vanhalle paikalle, jolloin samalla saatiin piiloon vanhat rauniot. Paikkahan oli osoittautunut sopivaksi vuosien varrella. Rakennusmateriaalina päätettiin käyttää sahattua hirttä kuten vanhassakin saunassa. Hirsityöstä, muusta puutavarasta ja ovista ja ikkunoista pyydettiin tarjoukset ja neuvottelujen jälkeen sauna tilattiin Vesa Syrjälältä Länsikylän Lehtimäeltä
19.2.1977.
Rakennusmateriaali oli tarkoitus kuljettaa jäitä myöten paikalle. Useista yrityksistä ja jäätien polkemisesta huolimatta ei kukaan traktorinkuljettaja uskaltautunut jäälle. Materiaalin kuljetus jäi siten kevääseen ja aiheutti suurimman vaivan koko rakentamisessa. Kuudesta 200 litran tynnyristä rakennettiin tukeva lautta. Lisäksi Simpen faija toi jostain Lohjalta tilavan alumiinilotjan, joka oli erinomainen varsinkin hiekan kuljetuksessa. Näillä välineillä sekä lippukunnan vanhalla soutuveneellä ja parilla lainatulla perämoottorilla siirrettiin rakennusmateriaali ystävällisen naapurimme Takan pihasta rakennuspaikalle Suolikkaan Kotkannokkaan. Rahtausurakka tehtiin talkoilla ja töitä riitti.
Rakennustyön suorittajaksi saimme monitaitoisen Martti Raitasen Padasjoelta. Apunaan hänellä oli osan aikaa poikansa sekä talkooporukka. Harjakaiset pidettiin 11.6.1977 ja saunassa saunottiin ensimmäisen kerran 8.7.1977. Varsinaisen rakennustyönjälkeen on tehty omin voimin pieniä viimeistelyjä ja niinpä niitä on vielä nytkin vähän tekemättä. Sauna vihittiin juhlallisesti käyttöön keväällä 27.5.1978. Yhteenvetona voidaan todeta että uusi sauna on toiminut odotusten mukaisesti ja tarjonnut makoisat löylyt niin partiolaisille kuin seurakunnan nuorillekin. Kämpän puolella taas monet ovat saaneet suojan kylmää ja sadetta vastaan. Ahtautumisennätys saavutettiin kait Versopartiolaisten partiotaitokilpailuissa 28.-30.10.1977, jolloin osa porukkaa nukkui jopa vintillä.
Mara (Martti Salmensaari)
Tekstit lainattu lippukunnan 25-vuotis ja 50-vuotis julkaisuista.
